IRC-Galleria

Kaikki hyvä loppuu aikanaan.

työnkuva: ovimatto. ovimatto on se jonka ylitse kävellään ja jota tallotaan. se jolle voidaan huutaa, mutta joka ei huuda takaisin, eikä siltä myöskään odoteta vastalauseita. se jonka syyksi voidaan kaikki pistää, mutta niinhän se on, kaikkihan on ovimaton vika, vain siksi että se on olemassa. ovimaton virka on aika olematon, vaikka ilman sitä monien elämä oli kurjaa - ihmiset eivät vain osaa arvostaa sitä. ovimattohan on osa arkea. ovimatto saa harvoin kiitosta, mutta kaikki likahan pyyhitään kengänpohjasta ovimattoon. simppeliä. kun kerran ovimatoksi ryhtyy, ylennystä ei satele, mutta seuraava aste on pykälän alempana; kaatopaikka.

Huom! pahinta (kokopäivä) työhön kuuluvaa on se, että ovimatto kituu tuskissaan, eikä se saa koskaan viimmeistä kohtalokasta iskuaan!!

Onko enää mitään?
Onko sittenkään?
Onko enää rakkautta?
Onko laisinkaan?

Nää kysymykset vaivaa mun päätä,
en tiedä vastauksia.
Nää kysymykset tekee kipeetä,
en jaksa arvauksia.

On pää jo niin tyhjä,
kaikki lauseet käytetty.
voispa vaan lentää pois,
niinkun heliumpallo täytetty.

Rakkaudella, Iida <3

"Olit kuin kultainen enkeli, joka toi valon minun ikuiseen pimeyteeni. Olit kuin joutsen olisi laskeutunut yksinäiseen sieluni mereen. Ja nyt rakastat minut jälleen vahvaksi, rakastan sinua niinkuin taivas maata. Olet minulle yhtä tärkeä kuin vesi elämälle. Nyt olen sinulle kuin vastasyntynyt lapsi rakastavalle äidille. Olet minulle kuin näkö sokealle. Tarvitsen sinua kuin ihminen aisteja, ilman sinua olisin kuin ihminen ilman tunteita ja sielua. Rakastan sinua enemmän kuin mitään muuta täällä ja tuonpuoleisessa. Olet tärkeintä nyt ja aina!"

Olit niin rikki,
olit niin ehjä,
enkä ollenkaan tiennyt mitä tehdä.
Sun kasvot huusi rakasta mua,
ja mä rakastin sua.

Olit niin rikki,
olit niin ehjä,
enkä ollenkaan tiennyt mitä tehdä.
Tahdoin korjata sut,
sut jossa ei ollut vikaa.
Sä ehkä tahdoit mut,
ja se oli kuin unen taikaa.

Olit niin rikki,
olit niin ehjä,
enkä ollenkaan tiennyt mitä tehdä.
Sä et ollut todellinen,
liekkö edes ihminen.
Sä olit paljon enemmän,
paljon muuta,
ja se oli mulle niin helvetin uutta.

Olit niin rikki,
olit niin ehjä,
enkä tunteilleni tiennyt mitä tehdä.

rakkaudella, Iida <3