IRC-Galleria

Kerrostalossa jossa nykyään asun, pyörii tarina tytöstä, joka asui yhdessä asunnoista. Hän asui seitsemännessä kerroksessa ja hänellä oli tapana tulla kotiin myöhään, sillä hän työskenteli gradunsa kanssa ja hänen koulunsa oli melko kaukana hänen kämpästään. Joka kerta kun hän meni hissiin, se pysähtyi neljännessä kerroksessa. Ovet eivät auenneet tai mitään, mutta hänelle tuli silti tämä tunne siitä, että joku tulisi sisään hänen seurakseen. Tiedättekö sen tunteen kun joku seisoo vieressänne ja tuijottaa teitä, vaikkette edes näkisi häntä? Joka tapauksessa, tämä tapahtui hänelle jok'ikinen kerta. Itse asiassa se äityi niin pahaksi, että eräänä tiettynä iltana hän pyysi äitiänsä odottamaan häntä aulassa, jotta tämä voisi pitää tytölle seuraa hissimatkan ajan. Äiti totta kai myöntyi.
Tuona yönä tyttö saapui kotiin myöhemmin kuin yleensä, noin kello 3 yöllä. Onneksi hänen äitinsä oli silti vielä odottamassa aulassa, niin kuin lupasi. He menivät hissiin yhdessä, ja kun hissi pysähtyi neljännessä kerroksessa, tyttö katsoi äitiään ja sanoi "Tajuatko nyt mitä tarkoitan? Näin tässä aina käy!". Vanhempi nainen, tarkoituksenaan helpottaa tyttärensä oloa, laski kätensä hänen olkapäälleen ja nojasi häntä vasten, juuri ennen kuin kuiskasi "Näytänkö todella äidiltäsi?"
Tyttö löydettiin seuraavana päivänä hissistä, yksin. Hän oli kuollut, eikä hänen ruumiissaan ollut merkkejä väkivallasta. Ainoa asia mikä kiinnitti tutkijoiden huomion, oli hänen kasvonsa, jossa näkyi puhdas kauhu.
Lisää tämä blogiisi tai hissi pysähtyy sinulla aina kesken ja tappaja vaanii sinua.