IRC-Galleria

Ahah, mul oli päiväl kauheesti asiaa. Vaan eipä oo enää~ koitan muistella. ainii. nyt muistan.!


Mun päivä:

Astun kulkevien pyörien yläpuolelle, nukuttaen itseni ohi viliseviin valoihin, huutavat äänet käy joka hengenvedolla lähemmäs. Naurua, kuulen myös pieniä huokaisuja.
Koen tapaamisen tulevaisuuteni sekä menneisyyteni pahan kanssa. En kuitenkaan ole kauhuissani. Ei minua pelotakaan; se on vain pieni paha. Hetken näen vain tuomitsijani kasvot ja uupuneet silmät.
Kuljen omenan johdattamaa polkua luokse tuhansien sanojen, jotka vajoavat päähäni kuin harmaa esirippu. Pian jatkan loputonta taivaltani ohi muistojen ja tuoksujen.
Saavun risteykseen. Selviän kuitenkin ratkaisusta, mutta se ei ole lopullista. Myöhemmin perin kurjan ja masentavan palkkioni, jonka kanssa viiletän jälleen ohi lukuisten universumin osasten.
Löydän tieni muurahaispesään. Tunnen olevani vain tiellä, ja seison oudolla maaperällä.
Olen väsynyt kulkemaan, hellitän ja lennän läpi maailmankaikkeuden.
Pääsen miljoonien salattujen tietojen lähteelle ja aloitan kohtaloni kirjoittamisen...
Ja siinä samassa saavutan tämän sekuntin.


Okei. Kuka osaa nyt kertoo mitä oon tänään tehny? :D On se jännä se kyky tehä kaikesta mahdollisimman monimutkasta ;) haluutteko tulkkauksen?


Mun päivä:
(TULKKAUS)

Herään ja nousen kohta bussiin. Meinaan nukahtaa. Koulu lähestyy. Oppilaita. Käyn hammaslääkärissä. Kun se tekee tarkastusta, nään vaan sen kasvot. Kammosin pienempänä hammaslääkäreitä, mutta nyt tajusin pitäväni siitä (outo masokisti olen kyllä). Kävelen ruokalasta yhteiskuntaopin tunnille ja omena vierii mun vieressä. Pääsen koulusta ja kävelen bussille tupakkapaikan ohi. Saavun kotiin, kotona kireä tunnelma. Päätän livistää ja myöhemmin saan kuunnella jotain vielä pahempaa. Mennään kauppaan (=muurahaispesä). Törmäilen koko ajan vahingossa ihmisiin. Mul on kengät joita en yleensä käytä, koska korkkarit vien suutarille. Jalkoja väsyttää lopulta, ja matkustan autolla kotiin. Teen ruokaa ja avaan sen jälkeen koneen. Alotan tän kirjottamisen. Ja sitte ollaankin jo siis nykyhetkessä.


Ei sen kummosempaa. :P kuvittelitteko jotain elämää suurempaa?