From my mouth. Though I don't think I'm the only one who's figured this out.
Älkää rakastako sitä, mitä ihminen on ulkoisesti, vaan sitä, mitä hän on sisältä. Sillä kauneimmatkin kukkaset kuihtuvat joskus...
...Mutta sisin pysyy samana.
Tähän vielä. Varmasti monia nuoria rajottaa rakkaudessa se, miltä toinen näyttää. Mutta miettikää nyt. Kukaan ei oo täydellinen. Kyllä sitä toista oppii rakastamaan ihan kaikkeudessaan, vikojakin. SE on sitä oikeeta rakkautta. Älkää nyt jumalauta menkö siihen, että pönkitätte omaa egoanne sillä tyttö-/poikaystävällänne. Toivottavasti tollasta ei tapahdu. Ja Muutenki.
Mitä väliä on omenalla, joka pinnalta kiiltää mutta on sisältä mätä?
Niin se menee ja te tiedätte sen.