Äikänaine.
Valmis otsikko "Painovoima ja ihmisen arki."
Mä kerroin huorasta :D
Taas.
PAINOVOIMA JA IHMISEN ARKI
Sanoit, että on kyse painovoimasta.
En täysin ymmärtänyt sanojasi, suudellessani sinun alkoholin ja veren turvottamia huuliasi. Unohdin aina kertoa sinulle, miten huolissani olin sinusta. Juoksit päivisin kylillä ja sovit epäilyttäviä asioita epäilyttävien ihmisten kanssa; öisin saavuit minun luokseni tänne klubille. Sinun arkesi oli minun arkeni. Elin haaveillen. Et ehkä aavistanut, että tulit joka yö katsomaan tyttöä, joka vahvan meikkikerroksen alla oli yksinäinen ja rakasti sinua päivä päivältä ja yö yöltä enemmän. Olisinpa tiennyt, olinko sinulle pelkkä huora.
Kaunis nuori nainen, he sanoivat. En olisi halunnut kuulla sitä kenenkään muun suusta kuin sinun, halusin vain sinun pitävän minua sylissäni. Minut oli kuitenkin myyty jo nuorena. En tiennyt, millaista on oikean ihmisen arki. Minä en ollut oikea ihminen, minä olin kauppatavara.
Asuin klubilla, joten näin monenlaisia ihmisiä. Lähinnä miehiähän siellä kävi; joskus mietin, mikseivät he viettäneet hyvää, siveellistä elämää, kun heillä siihen oli mahdollisuus. Tuumin myös, millaista heidän arkensa oli. Kuvittelin, miten he heräsivät vaimojensa vierestä, hakivat postit, söivät aamupalaa ja veivät lapset sitten kouluun. Heillä oli koira, jota he ulkoiluttivat. Koiran nimi oli ehkä Haukku ja se oli kultainennoutaja. Rakastin ajatusta normaalista, kauniista ja yksinkertaisesta arjesta. Mikseivät ihmiset nauttineet siitä, mitä heillä oli?
Joka ilta sinua odotellessani minä toivoin salaa, että jonain päivänä veisit minut mukaasi. Saapuessasi klubille seurasin tarkasti sinun silmiäsi. Miten paljon ne olivatkaan kokeneet! Näit joka päivä niin paljon uusia asioita, mutta illalla saavuit silti luokseni kokemaan kosketuksen ja painovoiman. Ihmeellinen tuo voima, joka sai sinut minua vasten, sai minut odottamaan saapumistasi aina enemmän, eikö? Painovoima, sinä sanoit toisinaan, oli vastaus moneen muuhunkin asiaan. Se oli syy, miksi asiat pysyivät kohdallaan. Sait minut ajattelemaan, että ehkäpä minunkin elämäni oli järjestyksessä. Jos sinun huoleton elämäsi oli, minunkin oli oltava. Ehkä juuri siksi tunsin sinuun vetoa. Sinullakaan ei ollut muita. Minulla oli vain sinut ja painovoima. Painovoima, muuhun en uskonut.
Olin muutamaan kertaan ajatellut kertovani sinulle elämästäni. Halusin tehdä sinulle selväksi, että minäkin saatoin olla jotain muuta, kuin pelkkä kauppatavara. Halusin kertoa sinulle, että unelmoin aunringonlaskuista, eväsretkistä ja kaupunkikierroksista kanssasi. Halusin kulkea kadulla ilman, että ihmiset tuijottivat perääni ja kuiskivat. En pitänyt ulkomaailmasta, sillä siellä minulle ei ollut paikkaa. Oli vain vihaisia katseita ja lauseenpätkiä, joita erotin silloin tällöin. Ne olivat kaikki halveksivia, mutta minuun ei sattunut enää. Olin kivulle turta.
Unelmoin myös uudesta alusta. Leikittelin ajatuksella, että eläisin kanssasi kotoisassa rantamökissä meren äärellä. Osaisin laittaa ruokaa ja tehdä muita hienoja kotiaskareita. Meilläkin olisi koira, ehkä kultainennoutaja, jonka nimi olisi Haukku. Tulisit kotiin iltapäivällä ja hymyilisit minulle. Menisimme istumaan rannalle ja katselisimme merta, kunnes aurinko laskisi ja kävisimme nukkumaan.
Arki oli unelmani ja painovoima todellisuuteni.
Onnellisuus oli asia, jota en raaskinut pyytää. En sinulta enkä itseltäni, sillä pelkäsin, että pettyisin. En kuitenkaan osannut aavistaa, että loppuni tulisi olemaan sitä, millaiseksi se muuttui. Hetki, jona huomasin, että meidän rahanahne rakkautemme oli saastuttanut minut ja vei minua lähemmäs kuolemaa, ymmärsin erään asian. Minä ymmärsin, että kaikki on hyvin. Jos sinä olit minun myrkkyomenani, minua ei haitannut. Taivaan värjäytyessä mustaksi minä makasin vieressäsi viimeisen kerran ja suljin silmäni viimeisen kerran. Lämmin kätesi omassani oli suurinta, mitä saatoin pyytää. Ehken tarvinnutkaan onnea, en täydellisyyttä.
Sillä minä olin myyty tyttö, kauppatavara, alusta loppuun; arki oli unelmani
ja painovoima todellisuuteni.
- - - - - - - -