Muistatko sen lapsuuden kesän kun aamut
tuoksuivat hunajalle
kun jalat kastuivat ruohikossa eikä mikään
ollut hetkeä tärkeämpää
minä muistan myös sateenkaaren, pellon
yllä luona kivipaaden,
soutuveneen uponneena kaislikossa ja niityn
joka usvaan häviää
Sinä olit se poika jolla oli nokiset kädet
täynnä mansikoita
ja eväskorissa kissanpentuja matkalla
kanssasi omenavarkaisiin
Minä olin se tyttö jolla oli kukkaleninki ja
aarrekartta
huppari ja kourallinen simpukoita ja
salaisuuksia päästä varpaisiin
Ne jäljelle jää, kun kaikki häviää