Minkä kesällä helposti unohtaa,
muistaa syksyllä uudestaan.
Toisen kätensä kun siitä irti saa,
toinen tiukemmin puristaa.
Samaan pöytään ei eksytä enää ikävästämme kertomaan.
Mut ei se mitään,
mä oon ihan all right,
onhan mulla camel light
ja onhan mulla suu joka selittää,
ettei tunne enää ikävää.
Voi jos sydän voisikin puhua, niin,
että suu voisi vaieta.
Niin sanoisin kaiken selvemmin,
enkä sekoaisi sanoihin.
Asioita toimittelin(itsekseni)... Asioita.
Noukin sienen; olin metsässä tutkimusretkellä
ja kuusen alta löysin sen kÄrpÄssIEnEn.
Haistoin sitä. Siis sitä sientä. (En tiedä
miksi, mutta jotenkin minusta tuntui että se
suorastaan kerjäsi tulla syödyksi!) Sitten
näin S U M U A valkoisena nauhana ja -
hämmästeltyäni sitä tovin - tiesin: