IRC-Galleria

Kun vuoden 2002 ensimmäinen aamu valkeni, tuskin kukaan osasi krapulassaan odottaa minkään vallankumouksellisen voiman nostavan piakkoin päätään ja haastavan meidän perinteiset näkemyksemme maailmasta. Vuonna 2002 astui vuonna 1984 syntynyt ikäluokka aikuistumisen - tai ainakin täysi-ikäistymisen - kynnykselle. Kuitenkaan markkinavetoisella yhteiskunnalla ja pinnallisella yhtenäiskulttuurilla ei ollut antaa mitään heterogeenisen sukupolven sille osalle, joka uhmasi kanonisoituja käsityksiä elämästä, yhteiskunnasta ja taiteesta. Tälle eksentriselle ainekselle ei elämän ja aikuisuuden sisällöksi riittänyt se, että sai viikonloppuisin huudattaa Audia Kielotiellä. Tämän edistyksellisen ja tiedostavan vähemmistön kollektiivinen tajunta osasi odottaa valonkantajaa, joka johdattaisi uudistajat henkisestä umpikujasta kohti valoisempia päiviä. Mutta mistä ja milloin tämä valonkantaja ilmestyisi? Vastaus oli selviävä piakkoin...

Globaali maailma tarkoitti globaaleja arvoja ja globaalia mediaa, joka syötti meille päivittäin ohjeistusta siitä, miten ajatella ja suhtautua maailman ilmiöihin. Integraatio oli päivän sana; tasapäistävä kulttuurillinen ja taloudellinen yhdentyminen. Pissikset ja lippatukat ottivat tämän ilmiön vastaan falsetissa soivien riemun kiljahdusten saattelemana, mutta vallankumoukselliset voimat uskoivat enemmän paikallisen identiteetin - ja yhteisön voimaan antiteesina täydelliselle homogenisoitumiselle. Tämän vastaliikkeen johtaviin voimiin voidaan lukea suburbaanin kulttuurin kehdosta ponnistava mullistaja, joka tottelee nimeä Hieksin Steissi.

Lähtökohdat Hieksin Steissin toiminnalle eivät olleet suosiolliset, vuosi 2002 näytti olevan vain uusi isku tylpällä puukolla yhä syvemmälle luovuuden sisuksiin. Omaehtoinen toiminta oli pahassa lamassa kansan niellessä täysin median tuputtamat normit ja asenteet. Tämän tuhkan keskeltä Hieksin Steissi nousi kuin kallion päältä lentoon liitävä Feeniks lintu. Valonsäde kohosi jostain itäisen Vantaan sydänmailta ja se oli antava painavan panoksensa sosiaaliseen diskurssiin. Hieksin Steissin veitsi oli letaali, se katkaisi monen kuohitun lampaan kaulan ja asetti uuden tason lyriikalle ja taiteelle yleensäkin. Hieksin Steissi oli paimentava eksyneet lampaat räpin pyhille ja vilvoittaville alkulähteille.

Hieksin Steissin alkuvoimainen musiikki oli balsamia hedonistisen kulttuurin likaamille ihmismielen huokosille. Hieksin Steissin surrealististiset kuvaukset elämästä suburbaanissa sykkeessä kuvastelivat hyvin ensimmäisen lähiöissä syntyneen sukupolven ambivalenttia suhdetta kotiseutuunsa. Tälle sukupolvelle pellon laidassa sijaitseva lähiö oli jo koti, eikä kaipuu maalaisarkadiaan ollut enää yhtä vahva kuin heidän vanhemmillaan. Kuitenkin kollektiivisessa tajunnassa siinti vielä tietoisuus agraariyhteisön viattomasta ja yksinkertaisesta elämästä, joka oli ollut totta vain muutamia vuosikymmeniä aikaisemmin. Hieksin Steissi kutoi ehjästi nämä kaksi maailmaa yhteen, synteesinä oli nostalgian siirtäminen maaseudulta johonkin kivikylän ja pellon väliin; vantaalaiseen suburbiaan.