Jos mun ei aina tarvis laulaa sitä laulunpätkää
Kuka voisi kellot seisauttaa, ja ajan pysäyttää,
kun maailma antaa meille kauneintaan
Ja kun mä vielä kerran palaan, mä lähden vasta viimeisenä.
Minä rakastan näitä, iltojani kanssas sun,
kun hetken päästä aamu odottaa
ja me nauramme ja silmiämme pyyhimme ja
helppo huominen on unohtaa
Mitä enemmän elää, sen enemmän sattuu