Mä värisen enkä oo ainoa
mä kärsin ja janoan vaan sitä tunnetta
kun oon vapaa ja kahlitsematta
En vaan voi olla sanomatta
sä katsot ja mä olen tarjolla
sun käsivarsille taas laskeudun
Kun vielä kävelisin sumussa
hokisin kuinka ihmeellistä oli aamulla
Kun vielä odottaisin viimeiseen asti
etten vain nukahtais liian aikaisin
Sä sanot sen etkä nää
mä hymyilen ja puristan silmäni kii
Mulla vaan on tapana mennä
mut aina tuun takaisin