KORPIKLAANI- VIIMA
Sen Tuulen tuolta tunnen
Sen tuulen tuolta tunnen
Sen tuulen tunnen latvuksissa
Tunnen tuimat tuiskaukseses
Tunnen henkes hehkuvaisen
Sen Tuulen tuolta tunnen
Sen tuulen tuolta tunnen
Sen tuulen tunnen maani halki
Tunnen omaks iskut raivos
Tunnen tunnon tuonnimmaisen
Nouse aina noituissani
Iske, iske aina iskeissäni
laula aina laillessani
vihmo itses vihmoessas
KORPIKLAANI- TERVASKANTO
Järkälainem'mahtivaari,
talttumaton ikiurho,
korpehella katsastavi,
Jänkäsellä jäkättävi.
kertosäe:
Kaiken nähny, kaiken kuullu,
kaiken tiänny, kaiken tainnu,
paljov' viälä näkemättä
kokematta, kuulematta.
Veripihkav' velloessa
havukarvat verestyvät,
kertosäe2:
oli kaiken nähny, kaiken kuullu, kaiken tiänny,
oli kaiken tainnu, kaiken nähny, kaiken kuullu,
oli kaiken tiänny, kaiken iannu, kaiken nähny,
oli kaiken kuullu, kaiken tiänny, kaiken tainnu.
Soat käyty viärehellä,
tappelukset takamailla,
nälkävuuet näkösällä
kertosäe
Viäpi viälä vuasiaki,
kunnes kualo kannon kantaa
kertosäe2
Yheksän yron ikeä,
vaariselta vahvimmalta.
Juuret maassa routassessa
vahvistavat ihojälttä