Aivan kuin posliini-nukke kaapin hyllyllä odotan että joku huomaisi minut. Odotan vain.
Ihmiset kävelevät ohitse eivät katso eivät edes vilkaise.
Siinä yksin odotan ja katselen elämää joka odottaa minua.
Siinä odotan kunnes haihdun ilmaan, ilman että kukaan edes katsoisi saati sitten koskisi.
Olen vain tavallinen posliini-nukke joka ei merkitse kellekkään mitään.
Olen siinä kunnes hajoan tuhansiksi palasiksi ja lakkaan olemasta.
Runo minusta!