IRC-Galleria

Hyvän toverini mietinnät herättivät minussa ajatuksen; pitäisiköhän minun hankkia itselleni jokin uusi riippuvuus?

Any ideas?

Tänään tein jotain mitä en ole kahteen tai kolmeen vuoteen tehnyt kertaakaan, en edes vitsillä. Kävin siis pullikoimassa Moision rannassa. Vesi oli kylmää ja Simo heitti voltin. Uiminen oli jopa ihan virkistävää ja lähes viihtyisää näin lämpimänä kesätorstaina. Ensi kerralla ehkä uudestaan. Hihii.

Olen tässä pari viikkoa etsiskellyt ja ihmetellyt, että missähän helvetissä mun Wacken-huppari oikein mahtaa olla.. Voisiko se olla jäänyt johonkin kaverille, kaverin autoon tai jopa johonkin baariin tai ties minne.. No, löysin sen äsken pakastimesta.

Tie maanpäältä taivaaseen :

- Ensin kärsimys, sitten nautinto.

Tie maanpäältä helvettiin :

- Ensin nautinto, sitten kärsimys.



...Kumman tien sinä valitsit?

Möljä on (oli) Lohjan Tavastia.

Suomalaiset :

- Ajetaan ohi.
- Retuutetaan tajutonta uhria ihan miten sattuu.
- Pyöritään mitään tekemättä ympäriinsä tupakkaa polttaen, vaikka onnettomuusalueella haisee vahvasti bensalle.
- Haetaan autosta kamera, otetaan kuvia ja jatketaan matkaa.
- Ei viedä varoituskolmiota varoittamaan onnettomuudesta.
- Kokeillaan pulssia kyynärpäästä ja todetaan uhri kuolleeksi.


Romanit (hevosmiehet) :

- Tullaan hymyssäsuin paikalle ja viedään tajuttomalta uhrilta rannekello kädestä.


http://www.youtube.com/watch?v=KCZMvJ8M7jE

Ajettiin motaria oikeaa kaistaa Tampereelta Espooseen päin eilen varmaan noin 120-140km/h (tarkemmin ei voi sanoa kun nopeusmittari ei toiminut) ja yhtäkkiä oikelta juuri meidän eteen suhahtaa ankkaperhe pesueineen. Pieni väistöliike vasemmalle osti sorsille lisää eloaikaa, mutta vain noin 15 sekuntia. Ajettiin ohi ja seurattiin peileistä emosorsan ja noin kuuden pikkupiipittäjän turvatonta matkaa moottoritien yli autojen väistellessä. Sitten se tapahtui. Höyhenet vain pöllähtivät. Elämä on julmaa, mutta oppipahan ankkaparka lapsosineen varomaan.

Otetaan kesäkissa, kovaan käyttöön.

Oloni ei ollut humalainen, en vaan muistanut miten olin päätynyt Karjalohjalle erään talon pihalla olevan vajan oven eteen, mutta tiesin että oven edessä olevat kaksi ruumista olivat minun tekemisiäni. Toinen oli keski-ikäinen mies ja toinen oli poliisi. Käteni olivat veriset ja olin kauhuissani.

Perkele. Auton ääni lähestyi. Raahasin veriset raadot läheisen pusikon taakse ja menin itsekin piiloon. Auto pysähtyi ja kaksi ihan samannäköistä jätkää nousi autosta ulos. He menivät vajaan sisälle ja uteliaana menin kurkkimaan ovenraosta että mitä ne jullit siellä oikein meinasivat. Mitähän helvettiä.. Vajassa ei ollut mitään muuta kuin pölyä lattialla ja ne jätkät seisoivat siinä keskellä vajaa ja näyttivät rukoilevan jotain. Sitten he alkoivat tanssimaan ja pyörimään ympyrää siinä vajan lattialla ja he levittelivät suolaa rinkiin ympärilleen mumisten jotain mitä en pystynyt kuulemaan.

Käsi laskeutui olalleni ja pelästyin ihan helvetisti. Se oli äitipuoleni. Hän otti minua kädestä kiinni ja vei minut niiden kahden ruumiin luokse ja kertoi että ne pitää haudata metsään. Kukaan ei saa tietää tästä. Hän otti laukustaan kaksi ihan mahti-isoa mustaa jätesäkkiä ja kanisterin, jossa oli oranssi pääkallotarra. Sitten hän käski minut työntämään raadot säkkeihin ja kaatamaan kanisterin sisällön perään ja sulkemaan pussit.

Tein työtä käskettyä ja raahasimme painavat säkit syvälle metsään. Kaivoin vajan pihalta otetulla lapiolla kaksi kuoppaa ison, kuolleen kuusen juurelle ja tiputin säkit kuoppiin. Heräsin kun olin näkevinäni vilauksen jostain hiiviskelijästä puiden takana.

Bruce Willis on tähdittämissään elokuvissa täsmälleen samalla todennäköisyydellä alkoholisoitunut (entinen) poliisi tai yksityisetsivä kun Stephen Kingin tarinoissa päähenkilö on kirjailija.