Miks musta tuntuu, että sun tai sun tai sun tai vittu sunkaan mielestä mä en sais olla onnellinen?
Ois kiva pystyy tekeen asioita ilman, et aina pitää olla kurkkimassa olan yli, et joko se taas sabotoi ja pilaa mun orastavan onneni.
Ehkä mä en oo sun tai sun tai sun tai vittu sunkaan tasolla, mä en ole täydellinen enkä aiokaan olla.
Mut sen mä sanon, et en rupee sun kaa tappeleen, ota, jos haluat, otaota.
Jos sä muuten niistäsit ulos kaikki ne herneet, jotka oot vuosien aikana mun takia vetäny nenääs, niin mun laskujen mukaan niistä sais jo muutaman keiton keitettyy ;)
Mut hei, älä musta välitä, mähän en ole lähelläkään sun tasoa. En kauneudessa, enkä luojan kiitos tossa kevytkenkäisyydessä ;)