tavallinen ja täysin tuntematon
oon hyvää seuraa
mä rikon sen jään
mut peilissä mä pelkän naamion nään
niin kauan uskoin hyvään ja huomiseen
mut tuuli kääntyi näin taivaan rikkoutuneen
ei ne huomaa vaikka tuijottaa
ei ne mitään musta irti saa
joskus mä kasvan pienemmäksi
katoan sokkeloon
joskus en jaksa
suljen silmät
ja leikin ettei mua ees oo