Sinä olet se joka toimii yhteiskunnassa huorana
Viha surun tuottamaa, juottamas itsesi huomena humalaa
Painuu ryhti kumaraa, perjantaisin surraa vaa
Voisko kurjempaa ihminen toivoo
Mitä enää jäljel ku rakkaus ja toivo o mennyt
En uskomaan kyennyt tarpeeksi ihmiseen
Varjoista tulin ja nyt takas sinne meen
Toistamiseen itken itseni uneen, puhaltaa pohjosesta tuulet
Nimeäsi toistavan metsien kuulet,
Nappia huuleen,
Itsesi hulluksi luulet jakomieli tautinen
Itseäsi tunne et, vihan sisään sulkien
Omal polul kulkien, seassa kuoleman kukkien
Aamuni sarastaa, musta aurinko
Tummentaa taivaan oliko vahinko
Laitoin tämä kaiken itseni eteen
Tuli uusi päivä ja toistin mä virheen
Tein kaiken uudelleen, miksi mä itken
Olen vahva persoona, pitäs olla sitkee
Palapeli murtunut, palaset on hukassa
Elämäni vankina tunnetila tukala
Moni ihminen kuolee täälä ennen iltaa
Toiset nuolee haavoja ilosesti filmaa
Väittävät niin että kaikki on kunnossa
Samal kasvaa taakka sisäl omastunnossa
Miettivät hetken aikaa että miksi
Sit lataa aseen, laittaa kaiken palasiksi
Pääsevät itse taivaaseen bustaa
Aiheuttavat läheisiin surua ja tuskaa
Yks plus yksi pitäs olla kaksi
Mun matikal meni kaikki paskaksi
Elän omaa elämää jaettuna kahtee
Hallitsee enkeliä pahuuden kahleet
Tahdon tehdä toisin, huutaa ääni päässäni
Jos vain voisin, löisin pöytään ässäni
Säkeitä taivaasta, tunnette herran
Methodi teki tämän jälleen kerran
Kuuntele, ja saatat jopa ymmärtää
Miks mun päässäni joka päivä synkempää
Vajoon kokoajan syvempään, meren pohjaan
Tiedätee nyt kuka titanicin ohjaa
Valoa kohti, joudun minä pohtii
Miksi minä itselleni kaiken tän kostin
Virheistä, jota en o tehny ees
Näen kyllä taakseni mutta mitä mull ees
refrain
Kukaan ei usko mun ottavan elämää tosissani
Uskon luulevat mulla olevan hukassa, ni
Miks mun pitää kuunnella sitä saarnaa
Paskaa joka painaa mu pää maaha
- satoi askelii, satoja sanotuksia
Sataa satoja sanoja ajatuksina
Sen kaiken paskan voi unohtaa
Ne luulee et se vaa kurkkuun kumotaan
Voin sanoo, et ei se oo kummosta
Pään sisällä tulee lisää tungosta
Ongelmat pahenee
Sun kaistas kapenee
Virheistä jääny kätee
Otan mikkini ja taas vaa pois meen
Koitan unohtaa sen tuskan
Jonka ennustan, mitä tulee tapahtuu
Kyl se viel mul avautuu, et mite tässä käy
Loppuu ei näy, mut sattuu
Tahtosin antautuu
Ku kaikki haukkuu
Sillon just tartteisin jonku siihe vieree
Ei siin ketää oo, joudun sanani nielee
Kova pala pienelle miehelle
Koittaa levittää viisauden siemenet
Tiedät varmaa et mitä se meinaa
Pelkään sillo et kaikki mut heivaa
Ja leimaa otsaan/
Miten voi syyttä kostaa
