Aina ei jaksais kouluu eikä mitään muuta.
Sillo alan aukoo paperille suuta.
Välil syntyy riimi pari ja se jopa helpottaa.
Mut riitoi mutsin ja faijan se ei auta lopettaa.
Ongelmat on ja pysyy enkä kai mitään niille tee.
Toivon kai vain et joku muu ne hoitelee.
Helppoo ois jos kaikki menis niin kuin kuvittelis.
Eikä maailma paskaa vaan sun niskaan heittelis.
Ootan aina sitä aamuu ku sopu ois maan pääl.
Mut ei sitä tapahu, kuhan haaveilen vaan tääl.
Autan muita ihmisii kosk toivon kaikelle hyvää oloo.
Mut se ei turvaa mulle rauhaista koti koloo.
Vaik kyll mun mieli piristyy kun saan muut hymyilee.
On tääl sentää jotai käyttöö munki kyvyille.
Lääkäriks haaveillu oon jo iha skidist.
Koska mun mielestä toiste auttamises on todellaki idist.
Se kai on mun kohtalo ja siksi mun pitää tulla.
Siin on ainaki yks hyvä syy sentää elää mulla.
© Joni Mäkinen