IRC-Galleria

Hetki hiljainen
kynttilän valossa
vietän sen.
Ajatuksen tähän hetkeen tuon.
Naurun, ilon, surun ja ikävän
sinun luo.
Kukkia sinulle tuoda taida,
teholle sinua piristämään.

Parane pian meillä kaikilla on ikävä sinua!!!!

Aurinko laskee elämäni ylle.
Pimeässä taivallan.
Metsän puihin törmäilen,
polulta eksynyt oon.

Veden äänen kuulen.
Uimaan menen, kasvillisuus
vetää minua alle veden.
Pyristelen vastaan voitan.

Takaisin rannalle pääsen.
Auringon kajon jo huomaan.
Puita jo väistelen.
Polun päivällä löydän.

Sinisellä taivaalla vain
muutama pilvi on.
Aurinko paistaa.
Onneni löytänyt olen,
sisältä itsestäni.

Yksin istun,
hymyilen.

Vaikka päivä musta ois,
vettä sataisi,
sisälläni aurinko paistaa.
Onneni löytänyt olen,
sisältä itsestäni.

Sinä siellä
minä täällä
luoksesi tahtoisin,
vaan en pääse.

Sinä taivas
minä tellus
horisontissa vaan
hetken kohdataan.

Tänään en tee mitään.
Käyn vain kävelyllä,
kirjoitan rujoja ja päiväkirjaa,
luen tenttiin,
laitan ruokaa,
tapaan ystäviäni.
Osaisimpa olla tekemättä mitään.
Olisinko silloin laiska.
Laitan musiikin soimaan ja kuuntelen
siunattu joutilaisuus.

Käteen jälki jää
ikuinen.
Muistoja mieleen tuo
iloja, suruja
elämän ihmisen.

Sarja kirjaimia, numeroita
käteen kirjattu on.
Nimeksi numero muuttuu.
Ennen viimeistä suihkua
totuttu siihen on.

Ilon merkin,
kuvan oman
itseensä tahtoo.
Muistoksi elämän
onnen merkitsee.

Taulun maalasin kauniin.
Pienen tytön piirsin
kedolle keskelle kukkien.
Tein metsän pelottavan ja suuren.
Tummaksi värjätä tahdoin sen.

Taulun maalasin kauniin.
Värejä saanut siihen en.
Pieni tyttö kedolle katosi.
Pelottava metsä jonnekin haihtui.
Vain valkoinen kangas tauluni on.

Iloinen pelle
hymyilee ja jaksaa
kaikille iloa suo,
omastaan jakaa.

Iloinen pelle
kaupungilla kävelee
nauraa ja riemuitsee,
omastaan jakaa.

Iloinen pelle
illalla kotiin kulkee
itkee ja suree,
omanaan pitää.

Elämä on seikkailu
sanotaan.
Minun elämäni on parhaimmillaan
vain taistelu.
Taistelu kuolemaa vastaan.
Kuolema saa minussa vallan
ja menen sekaisin.

Tahdon voittaa taistelun
ja tiedän ettei se ole mahdollista.
Jonain päivänä kuolema
vielä tulee ja
puhaltaa kynttiläni sammuksiin.
Siihen saakka taistelen
huomiseen uskoen.

Näin tunnen aina iltaisin,
joskus päivisinkin.
Laitan silmäni kiinni,
nukahdan ehkä.
En pysty aina nukkumaan,
uni ei vain tule.
Tulisipa uni ja
korjaisi minut.

Olen väsynyt uutisiin.
Olen väsynyt leffoihin.
Olen väsynyt telkkariin.

Näin olen aina iltaisin,
joskus päivisinkin.
Makaan sängyssä, jumitan,
nukahdan ehkä.
En pysty ajattelemaan,
usein en vain onnistu.
Tulisipa joku ja
korjaisi minut.

Olen väsynyt unelmiin.
Olen väsynyt elämään.
Olen väsynyt kuolemaan.