IRC-Galleria

Mä tein löydön... Maanantaina otan ja hoidan yhden puhelun. Sit kiipeillään muutama päivä seinille kunnes tulee soitto et millon saa peltihepan kotio. Si pääsee kulkemaanki kunnol..

Mut ei saa juhlia ennen ku on nimet papereis, joten se siit astiasta. Tältä erää.

Hyvää Ystävänpäivää...

Näin lyhyt ja ytimekäs oli tekstiviesti jonka sain tänä aamuna seitsemän jälkeen. Viesti tuli ihmiseltä, josta en hetkeen ollut kuullut ja lämmitti mieltä. Itse asiassa voisin todeta että se viesti pelasti mun aamuni.

Ystävyydellä on suuri voima. Eräs tärkeä ihminen tuli pitkästä aikaa käymään sunnuntai-iltana, ja vaikka olin pitkän viikon jäljiltä melkoisen väsynyt, ilo valoi voimaa koko olemukseen. Pitkälle yöhön tuli iltaa istuttua ja loppujen lopuksi yksi pieni marsilainen kävi onnellisena nukkumaan.

Nämä kaksi asiaa tuovat vähän väliä hymyn huulille, vaikka voisi luulla jotain muuta kun miettii että maanantaiaamuna heräsin neljän tunnin yöunilta päästäkseni kouluun -kyydistä ja aamukahviseurasta suurkiitos Stopelle- ja edessä oli 8 tunnin päivä. Päivän mittaan eräs nimeltä mainitsematon "en se minä ollu" luokkakaveri onnistui tappamaan puhe-elimeni, jonka olin ehtinyt peräti viikkoa aiemmin ostaa. Pomo hälytti mut töihin mutsin kautta, eli se siitä hyvin nukutusta yöstä (edellisestä kaks viikkoa aikaa, ja kyllä, eräät meistä vain haaveilevat edes seitsemän tunnin yöunista). Loppujen lopuksi nukuin puolitoista tuntia ennen töihinlähtöä ja sain peräti puhelimen ongelmien varalta lainaan. Töissä tuli ongelmia, kun joku uunoväinö oli suunnitellut reitin ja painovirhepaholaisia ilmeni... Osa niistä pakollisia, ja niitä ei voi syyttää tekemättömistä lumitöistä ja puuttuvista talonnumeroist. Pääsin vihdoin ovesta sisään ja suihkuun yli seitsemältä, hirveä kiire että ehtii juoda edes kahvia ennen kouluun lähtöä. Kahdeksan tunnin päivä edessä, pitkä kuin nälkävuosi. Miten jaksais...?

No kuinkas muutenkaan... Ensin ns. normaali-ihmisen aamu (mäkin noudatan niiden tapoja...) alkaa sillä, että joku muistaa lähes ensi töikseen aamulla. Sitten pääsi tekemään jotain itselle mieluista kouluhommien seassa vielä mieluisamman ystävän ...hmm... no, puolesta... Ja kaiken kukkuraksi vielä LEV1:n pojat pitivät tapojensa mukaan täyden hulinan päällä, mikä aina piristää.

Kiitos teille... Ilman teidänlaisianne ihmisiä tämä Telluksemme olisi aivan liian kylmä ja tyly paikka elää... =)

kohta
5.1. Sikarinsavu tekee mut pahoinvoivax, mut tykkään poltella vanilijasikareit...

Oudoin unohtui, olkoon se sit vaik

1.1. Saunaan mennessä on oltava kirja mukana, jotta voi lukea löylyssä...

Tuota kukaan ei o ymmärtäny...

Mut hyvää yötä ja meitsi lähtee töihin... Pakkasta kivat -20 ja omakotialueelle juoksemaan, taitaa tulla marsilaisesta avaruustaskumattiporkkanasta marsilainen mehujääpuikko ennen aamunkoittoa. =)

Ok, Minna haastoi, joten vastaan ja paljastan pahat tapani =) mut jätän haastamatta, kun melkein kaikki on jo ehditty haastaa... xP

1. En osaa käydä yxin tupakalla ilman kirjaa.
2. Mun on pakko päästä kävelemään kaikkien Stopen omistamien autojen katolle ennen ku se hukkaa ne.
3. Mun huushollissa ei kukaan kaada teemukiin vettä jos teepussi+sokeri ei ole siellä jo.
4. En osaa katsoa töllöä ilman et neulon/luen/piirrän samaan aikaan.
5. En voi sietää maitokahvia, mutta rakastan suklaalattea...

aikaa kulunu melkein viikko mut vieläki vaikuttunut olo... lauantaina 26.11. oli pikkujoulut Vanajanlinnassa... älyttömän upea paikka ja mukavaa porukkaa, henkilökuntaki oli ystävällistä: tuli nähtyä parikin yleisöltä suljettua huonetta, ja kuultua hieman paikasta... ens vuonna jos sattuu pääsemään taas saman firman pikkujouluihin niin pitää yrittää saada täysimittainen kiertokäynti, mikä kattaisi myös paikan salakäytävät... =) oon hullu, myönnetään...

kuvia tuli jokunen otettua, mutta ku kamera oli perinteinen eikä filmi vielä täynnä niin kestää ennen ku saa pari "tuoretta" otosta...