IRC-Galleria

xD

Muistatko sinä, joka juuri luet tätä tekstiä ja tunnet minut (esim. omistat puhelinnumeroni, olet paras kaverini, olet joskus jutellut kanssani jne.) miten tapasimme? Minä muistan (ehkä!) mutta muistatko sinä? Ole kiltti ja kommentoi, että tiedän sinun muistelleen meidän kaveruuttamme :)

Sinä, joka kommentoit (tai luit tätä) kopioi tämä omalle sivullesi ja ylläty siitä, miten moni sinut muistaakaan!

Nysse tuli!!!!

Eli sain MIUn kotio, wihii.... Eli oon onnesta soikeana, ens yönä pääsee omalla "autolla" (Fiat) töihin...! Just huollettu liki viimeisen päälle, eli pitäis toimia suhteellisen pitkään noilla säädöillä... *virnuilee tyhmä hymy naamalla*

Onnex mul ei o just nyt yleisöö, tai olisin koht kelliksen puolel ikiomas pehmustetus kopis... xP

Eilen illalla alkoi pelottaa koko MIUn ostaminen. Kun mulla on ollu niin hyvä tuuri viimeset kaks viikkoa. Iha ensiks alkoi edellinen ihkaoma susituuningpuhelin sekoamaan, tilttas täysin. Samantien sunnuntaina 5.2. ostin kaverilta 7-sarjan luurin kaverilta. Viikon verran opettelin sen kans toimeentulemista ja eikös sitten maanantaina 13.2. luokkakaveri tosiaan singonnut sen sorvin päältä lattiaan. Entinen. Lainasin sit mutsilta puhelimen, maksoin sen omaks tässä yhtenä päivänä tällä viikolla, ja eilen illalla sitten se sama kaveri, jolta ostin puhelimen numero 2 otti ja tiputti sen uusimman puhelimen lattialle... Kuoret sirpaleina... Nyt on sitten kaverin työpuhelin lainas siihen asti et saa ostettua uudet kuoret edelliseen. Eli oman saa käyttöön keskiviikkona...

Sen verran täs on ollu huonoja merkkejä tosiaan et oon liki satavarma siitä et kun saan MIUn alle, istun ratin taakse ja lyön oven kiinni, niin kuuluu vaan helinää kun ikkunat särkyy tai pellit kolisee tantereelle...

Pitäkää hyvät ystävät mulle peukkuja... Nyt on onnenpotku tarpeen!!!

Mä tein löydön... Maanantaina otan ja hoidan yhden puhelun. Sit kiipeillään muutama päivä seinille kunnes tulee soitto et millon saa peltihepan kotio. Si pääsee kulkemaanki kunnol..

Mut ei saa juhlia ennen ku on nimet papereis, joten se siit astiasta. Tältä erää.

Hyvää Ystävänpäivää...

Näin lyhyt ja ytimekäs oli tekstiviesti jonka sain tänä aamuna seitsemän jälkeen. Viesti tuli ihmiseltä, josta en hetkeen ollut kuullut ja lämmitti mieltä. Itse asiassa voisin todeta että se viesti pelasti mun aamuni.

Ystävyydellä on suuri voima. Eräs tärkeä ihminen tuli pitkästä aikaa käymään sunnuntai-iltana, ja vaikka olin pitkän viikon jäljiltä melkoisen väsynyt, ilo valoi voimaa koko olemukseen. Pitkälle yöhön tuli iltaa istuttua ja loppujen lopuksi yksi pieni marsilainen kävi onnellisena nukkumaan.

Nämä kaksi asiaa tuovat vähän väliä hymyn huulille, vaikka voisi luulla jotain muuta kun miettii että maanantaiaamuna heräsin neljän tunnin yöunilta päästäkseni kouluun -kyydistä ja aamukahviseurasta suurkiitos Stopelle- ja edessä oli 8 tunnin päivä. Päivän mittaan eräs nimeltä mainitsematon "en se minä ollu" luokkakaveri onnistui tappamaan puhe-elimeni, jonka olin ehtinyt peräti viikkoa aiemmin ostaa. Pomo hälytti mut töihin mutsin kautta, eli se siitä hyvin nukutusta yöstä (edellisestä kaks viikkoa aikaa, ja kyllä, eräät meistä vain haaveilevat edes seitsemän tunnin yöunista). Loppujen lopuksi nukuin puolitoista tuntia ennen töihinlähtöä ja sain peräti puhelimen ongelmien varalta lainaan. Töissä tuli ongelmia, kun joku uunoväinö oli suunnitellut reitin ja painovirhepaholaisia ilmeni... Osa niistä pakollisia, ja niitä ei voi syyttää tekemättömistä lumitöistä ja puuttuvista talonnumeroist. Pääsin vihdoin ovesta sisään ja suihkuun yli seitsemältä, hirveä kiire että ehtii juoda edes kahvia ennen kouluun lähtöä. Kahdeksan tunnin päivä edessä, pitkä kuin nälkävuosi. Miten jaksais...?

No kuinkas muutenkaan... Ensin ns. normaali-ihmisen aamu (mäkin noudatan niiden tapoja...) alkaa sillä, että joku muistaa lähes ensi töikseen aamulla. Sitten pääsi tekemään jotain itselle mieluista kouluhommien seassa vielä mieluisamman ystävän ...hmm... no, puolesta... Ja kaiken kukkuraksi vielä LEV1:n pojat pitivät tapojensa mukaan täyden hulinan päällä, mikä aina piristää.

Kiitos teille... Ilman teidänlaisianne ihmisiä tämä Telluksemme olisi aivan liian kylmä ja tyly paikka elää... =)

kohta
5.1. Sikarinsavu tekee mut pahoinvoivax, mut tykkään poltella vanilijasikareit...

Oudoin unohtui, olkoon se sit vaik

1.1. Saunaan mennessä on oltava kirja mukana, jotta voi lukea löylyssä...

Tuota kukaan ei o ymmärtäny...

Mut hyvää yötä ja meitsi lähtee töihin... Pakkasta kivat -20 ja omakotialueelle juoksemaan, taitaa tulla marsilaisesta avaruustaskumattiporkkanasta marsilainen mehujääpuikko ennen aamunkoittoa. =)

Ok, Minna haastoi, joten vastaan ja paljastan pahat tapani =) mut jätän haastamatta, kun melkein kaikki on jo ehditty haastaa... xP

1. En osaa käydä yxin tupakalla ilman kirjaa.
2. Mun on pakko päästä kävelemään kaikkien Stopen omistamien autojen katolle ennen ku se hukkaa ne.
3. Mun huushollissa ei kukaan kaada teemukiin vettä jos teepussi+sokeri ei ole siellä jo.
4. En osaa katsoa töllöä ilman et neulon/luen/piirrän samaan aikaan.
5. En voi sietää maitokahvia, mutta rakastan suklaalattea...

aikaa kulunu melkein viikko mut vieläki vaikuttunut olo... lauantaina 26.11. oli pikkujoulut Vanajanlinnassa... älyttömän upea paikka ja mukavaa porukkaa, henkilökuntaki oli ystävällistä: tuli nähtyä parikin yleisöltä suljettua huonetta, ja kuultua hieman paikasta... ens vuonna jos sattuu pääsemään taas saman firman pikkujouluihin niin pitää yrittää saada täysimittainen kiertokäynti, mikä kattaisi myös paikan salakäytävät... =) oon hullu, myönnetään...

kuvia tuli jokunen otettua, mutta ku kamera oli perinteinen eikä filmi vielä täynnä niin kestää ennen ku saa pari "tuoretta" otosta...