IRC-Galleria

"Kesti kauan, ennen kuin kumpainenkaan liikahti, sillä molemmat olivat aivan varmoja siitä, että yrittäminenkin paljastaisi niin pahoja murtumia ja vammoja, etteivät he kuitenkaan pääsisi mihinkään.
Viimein professori Porter päätti liikuttaa toista jalkaansa. Hänen hämmästyksekseen se oli yhtä helppoa kuin ennenkin. Nyt hän koukisti myös toista jalkaansa ja ojensi sitä taas.
>> Sangen merkillistä, sangen merkillistä>> hän mumisi.
>> Luojan kiitos, professori, sinä siis elät >> kuiskasi Philander.
>> so so, Philander, so so. En ole vielä aivan varma >> Porter sanoi varovaisesti.
Kovin huolestuneena professori heilautti oikeaa käsivarttaan - peijakas! Eihän siinä ollut mitään vikaa!
>> sangen merkillistä, sangen merkillistä >> hän totesi.
>> Kenelle sinä huiskutat?>> kysyi Philander levottomana.
Professori ei suvainnut vastata tähän lapselliseen kysymykseen. Sen sijaan hän nosti varovaisena päänsä ja taivutti sitä useita kertoja edes takaisin.
>> Sangen merkillistä, se on paikoillaan >> hän kuiskasi. Philander ei ollut vielä liikahtanut, hän ei uskaltanut. Kuinka hän olisi voinut liikkua, kun kädet, jalat sekä selkä olivat poikki?
Toinen silmä painettuna pehmeään mutaan ja toinen pelokas silmä mulkoili professorin kummallisia liikkeitä.
>> voi surkeutta! >> huudahti Philander puoliääneen.
>> Aivotärähdys on ilmeisesti vienyt häneltä järjen! Se on todellakin surkeata. Niin nuori kun hän vielä on >>
Professori kääntyi vatsalleen ja nousi istumaan ja tarkasti anatomiansa joka paikasta.
>> Sangen merkillistä! Kaikki on tallella!>> Tämän jälkeen hän nousi ja loi moittivan katseen Philanderiin.
>> So so, Philander, nyt ei ole aika laiskotella, ylös ja matkaan>>.
Philander nosti poskensa mutaisesta maasta ja katsoi äkäisesti professoriin. Sitten hän yritti nousta, eikä kukaan olisi voinut olla hämmästyneempi kuin hän itse, kun ponnistus tuotti näkyvää tulosta.""