IRC-Galleria

Naiseksi kasvaminen tässä yhteiskunnassa on vaikeaa. En edes rupea kertomaan oman äitini historiaa täällä, mutta kyllä sitä joskus ihmettelee kaikkia hänen uhrauksiaan ja raadantaa. Onko kaikki kontrolli ollut hänen saamansa onnen arvoista? Luulisin, koska hän on itse tyytyväinen ja senhän pitäisi riittää minullekin. Hänelle ei ole annettu niin paljon valinnanvaraa kuin minulle. Ehkä tämä nykyajan valinnanvaikeus on enemmänkin kirous, joka luo vain lisää kaaosta ympärillemme. Meistä naisista tuntuu, että meidän pitäisi ehtiä tekemään ja olemaan kaikkea = kunnollinen tytär, hyvä äiti, rakastettava vaimo, kaunis urheilija, voimakas uranainen, intohimoinen rakastajatar, sydämellinen mummo, kärsivällinen puutarhuri, taitava kokki jne. Kaikkea pitäisi olla 100%, ja se yhtälöhän ei vain toimi, joten jotain on pakko jättää oman elämän ulkopuolelle tai pyytää apua muilta. Kuka meitä sitten vaatii olemaan tätä kaikkea? Me luulemme, että muut ihmiset. Varsinkin miehet. Vertaamme itseämme muihin naisiin. Tiedostamme oman naiseutemme muiden kautta. Monesti olen kuullut miesten kehuvan miten miespuoliset transvestiitit ovat naisellisempi kuin naiset itse. Mikä sitten on aitoa naiseutta? Kyllä se lähtee syvältä jokaisen naisen sisältä ja siitä, että hän tiedostaa oman naiseutensa ja saa olla vapaasti nainen tässä yhteiskunnassa ilman omia ja muiden vaatimuksia. Vaikeaa, muttei mahdotonta.