IRC-Galleria

Joulu meni sukulaisten kanssa erittäin mukavasti. Odotin lauantaina pahempaa. Olikin todella ihanaa jutella ja tutustua syvemmin lähimpiin ihmisiin. Veri on vettä sakeampaa. Sain myös uuden ystävän Kirkkonummelta ja ehkä minua rupeaa näkymään paikallisissa useammin. Nyt väsyttää joten ihana sänkyni kutsuu toipumaan tästä joulusta. Tänään ei ole saanut yhtään mitään aikaiseksi, mutta kai joulu on lepäämistä varten.

Ensimmäinen joulu kotona Kirkkonummella omassa kodissa. Rehellisesti sanottuna ei tunnu yhtään joululta. Kuuntelen Nightwishiä, joka sopii mielentilaani. Tanssin ja saan huomiota ikkunoiden läpi. Silti tänään kotiin tullessa tuntui, että haluaisin pensasmuurin taloni ympärille. Oman kuningattaren valtakunnan johon kukaan ei pääse. Kertokaa hyvät ihmiset mihin tarvitsen muita ihmisiä? Loukkaamaan? Satuttamaan? Repimään sydämeni rikki? Täyttämään jotain tyhjää sisälläni? Minulla on kaikki hyvin. Kiellänkö vain heikkouteni? Kyllä, tai oikeastaan en, koska tiedän olevani heikko ja pieni tässä maailmankaikkeudessa ja sisälläni haluan olla juuri sitä. Jokainen tarvitsee sen turvan, johon voi uskoa ja luottaa. Se lähtee sisältä. Välillä löydän sen. Välillä kadotan. Kadotuksessa on ihanaa. Samalle tasolle ei moni pääse. Voi ihanaiset - päästäkää itsenne sinne! Vain sinne eksymällä löytää itsensä. Kuin benji-hyppy tietämättä että naru on olemassa. Sellaiseen luottamukseen haluan päästä. Benjihyppy oli jotain mitä oli aina halunnut tehdä. Hyppäsin sen nelisen vuotta sitten 165 metristä. Luulin sen olevan jännittävämpää. Luulin voivani ylittää rajojani enemmän. Se olikin kuin tavallinen arkipäivä.