IRC-Galleria

Nyt voi vähän kirjotella pientä tarinaa ku poika nukkuu sikeesti. :)

ELi siis, muutamana yönä olin jo kärsiny hirveen kipeistä supistuksista. Yöt meni valvoen, suihkussa istuen ja tuskaillen. Parhaimmillaan yhtenä yönä tuli 3 min välein supistuksia, mutta oli jotenkin tunne että aamun koitteessa ne loppuu kuitenkin.. Ja niin siinä 10 aikaa aamulla pääsinkin nukkumaan.
Tällästä siis kesti 4 yötä, kun viides yö oli tulossa ajattelin että enää en jaksa kärsiä vaan lähden Jorvii.
Soitin aikasemmin illalla sinne kun alkoi kipeentyä supistukset, ja kerroin että aion tulla tänä yönä synnyttää sinne.

22.3. Siinä kello 1 aikaan lähdettiin siis jorviin. Supistuksia tuli 12-25 minuutin välein, ja oli kyllä sellasia mitkä olis kestäny olla kotona, mutta en jaksanu vaan kärsiä enää.
Jorviin päästessä selvis että kanava (4cm) oli hävinny kokonaan ja olin 3cm auki. Eli sain jäädä sisään, onneks. :)
Siitä suoraan sitten ammeeseen lillumaan. Oli ihan mukavaa kun niitä supistuksia tuli vain sillein ~15 min välein, että en niin hirveissä tuskissa vielä ollut, mutta sittenku se supistus tuli niin kipeetähän se teki. Puoltoista tuntia uiskentelin altaassa ja 4 aikaan siirryttiin synnytyssaliin. Epiduraalin sain heti, ja oli ne viimeset vähäsetkin kivut poissa. Siinä oli kiva tilaisuus nukkua, ja niinpä isän kanssa nukuttiin pari tuntia. Herättyäni olin 8cm auki. Epiduraalin vaikutuksessa vielä, joten siinä sitten hengailtiin ja odoteltiin vaan että aukeis sen 2cm vielä. Ei siihen kauaa mennykkään edes, kun kätilö sanokin että voit alkaa ponnistelee.
Ponnistuskin oli tosi helppo. Kesti 12 min, eikä ne supistukset vieläkään tuntunu. Lähinnä sellanen paineentunne jolloin oli vaa pakko ponnistella. Muutama rivakka ponnistus ja poika olikin ulkona 8:43.
Pituutta oli jössikällä 52cm ja painoo 3990 grammaa, ei mikään ihan pieni ulos puskettava. :)

Minkään näkösiä traumoja ei jääny synnytyksestä, jos ne tollasia aina on niin voisin tehä lapsii ainaki miljoona!