Taas päivän menneitä muistelin
sydämeni heikoilla jäillä kun luistelin
Tyhjiin päiviin näin helposti sisällön saa
kun antaa menetetyn rakkauden mielen päällä vaeltaa
Olit minulle aivan kuin pala taivasta
jotenkin vain silti jäin rannalle sun laivasta
Pois sun satamasta ei kai enää taida olla edes pääsyä
ja siksi tämä kylmä tuuli puhaltaa läpi mun sydämein sun lähdettyä
Toivottavasti tiemme kohtaa vielä seuraavassa elämässä
Sillä siinä en tahtoisi enää olla kärsimässä
Joskus täytyy koittaa vielä minunkin aikani
Siihen asti elän tätä elämääni loppuun asti
Nähdään siis uudelleen seuraavassa elämässä rakkaani......
M. Aurala