IRC-Galleria

Rakas päiväkirja, Keskiviikko 13.12.2006 18:40

tänään kiva lääkäri-setä ja kiva hoitaja-täti halusivat imeä minua.

Ensin kiva hoitaja-täti käski minun riisua housuni, jonka jälkeen hän pesi minut ja pyysi paikalle lääkäri-sedän. Lääkäri-setä otti esille suuren ja paksun neulan. Se oli niin suuri, että näki selvästi sen olevan ontto. Sitten lääkäri-setä alkoi laittamaan käsiinsä lateksisia kumihanskoja. Minua hiukan nauratti, kun lääkäri-setä ei meinannut saada niitä ensin käsiinsä. Lopulta hän onnistui ja voitiin aloittaa armoton imeminen. Lääkäri-setä otti tukevan otteen reidestäni ja alkoi työntää suurta neulaansa sisälleni. Aluksi hiukan sattui, mutta kun hän sai sen sisään, ei tuntunut enää missään.

Sitten hän yritti suuren ruiskunsa avulla imeä nesteitäni, mutta liemeni olivan kuulemma liian paakkuiset, eikä se sitten onnistunutkaan. Hän poisti ruiskun, mutta jätti neulan vielä sisälleni. Se selvästi kannatti, sillä heti sen jälkeen neulan läpi alkoi virrata punaisen jaffan tai kebab-kastikkeen näköistä mönjää lääkärin vierelleni asettamaan astiaan.

Aluksi hän tyytyi vain pitämään neulaa sisälläni, mutta kun tavaraa ei tullut enää yhtä kovalla paineella ulos, päätti hän vatkata ja puristella karvaista reittäni. Sekin tuntui auttavan, ja astia alkoi täyttyä ruumiinnesteistäni.

Session aikana lääkäri-setä kertoi, että jalkani muuttuu ajan kuluessa vihreäksi, kun kiinteä verihyytelö alkaa poistumaan, ja jäljelle jää vain veren sisältämä rauta. Kertoessani, että se on mielestäni normaalia, alkoi hoitaja-tätiä naurattaa. Myös minua ja lääkäri-setää nauratti. Minä ja lääkäri-setä katsoimme pitkään toisiamme silmiin ja hymyilimme, kunnes kävi hassu vahinko: astia, johon nesteet sisältäni valuivat, tippui maahan ja lääkäri-setä joutui hypäten väistämään maahan tippuneen nesteen aiheuttamia roiskeita.

Onneksi hän ei työntänyt neulaa lihakseni läpi luuhun: se olisi saattanut sattua. Tämä ei kuitenkaan lääkäri-setää haitannut, vaan hän jatkoi puuhiaan.

Minua kyllä hieman harmitti, kun hyvät kudosnesteet menivät sillä tavalla hukkaan. Olisin voinut vaikka juottaa ne viikonloppuna jollekin humaltuneelle ystävälleni.

Pian lääkäri-setä sai hommansa valmiiksi, ja hoitaja-täti laittoi jalkaani kivan laastarin. Sitten sain laittaa housuni ja kenkäni jalkaan ja sain lähteä. Vaikka sisälleni jäi vielä pari desilitraa hyytynyttä verta ja jalkaani sattuu, ei minua haittaa, vaan mielestäni tämä päivä oli silti ihan kiva =)

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.