Loistavan sekasorron vallitessa (koneesta Leevin Vakosamettihousuinen mies, olohuoneesta Rahmaninovin sinfonia) täällä Simpeleellä sitä joskus miettii, että kuka helvetti tästäkin oikeasti nauttii? Oma hohto toki on, mutta toisaalta oma hohtonsa on krapulassakin.
Sitten rupeaa miettimään tulevaa. Nykyistä kun ei juuri haluaisi tiedostaa. Se siirtyy jäävuoren pohjaan ja vaivaa kuin rikka silmässä. Lume-elämä kaupungissa isossa maailmassa, jossa on ihmisiä ja taidennäyttelyitä ottaa liian suuren vallan. Toisaalta joskus jäävuori käänty ja tahtoo elää kotonaan kipinöivästi ja rehvakkaasti, nauttia pienistä asioista suuresti.
Ei ole kyse siitä, etteikö asioihin olisi ratkaisua. Ratkaisu löytyy, toki, muttei sitä ole tarkoitettu yhdellekään ihmisille.
Nojoo, en kommentoi.
Ilta kruunataan tällä kertaa samalla homeisella pullakranssilla ja ernuilla (erilainen nuori) hymiöillä:
:A - hiiri joka on käyttänyt nokkansa joko teroittimessa tai kenkärasvassa
:U - iso nenä, siksi erilainen. Voidaan myös tulkita syvänä suuna
:M - lintu, jolla on säntillinen nokka. Pariutuun :A :n kanssa
:G - taas joku nenäkäs
:Q - kaksi irrallista silmää ja Q
:Y - tiukempi :M
:V - avoimepi :M
:D - liittyin joukkoon tavan vuoksi, ei edusta sinänsä mitään uutta tai erikoista
:J - plagiaatti, huono plagiaatti
:R - omaa suuret luulot itsestä, ei ole oikeastaan mikään
:H - kissa rautatiekiskon päällä (poikkileikkaus, vinossa, huomio, että kissan silmät toimivat valoina pimeässä)
:W - Mika Waltarin kunniaksi
:N - zorro was here
:Š- joku piilotti kenkärasvaan pac-manin
:K - viimeisin ja vähäisin