IRC-Galleria

Tällä viikolla on kyllä sattunut kaikenlaista kommellusta ja mikää ei oo oikeen onnistunu oikein...saa siis taas kiittää jotain et on ylipäätä hengissä.No mut minkäs sil voi kun on syntyny sähläks ja rävelöks...viel ois pari vuorokautta tätä viikkoo joten on varmaa turvallisinta pysytellä kotona ja olla tekemättä mitään.

Tänään tuli taas sellainen ahdistava olo...kaikki on menossa parempaan päin ja silti pelko jäytää koko ajan ja odotan että taas taivas tippuu päälle.Pieni pää parka on taas täynnä ihmetyksen aiheita ja mietteitä miksi ihmiset tekevät kaikki asiat vaikeiksi,miksi emme uskalla näyttää tunteitamme vaan suljemme kaikki sisäämme,miksi emme uskalla ottaa riskejä ja elää täysillä.
Missä on sellainen ihminen joka uskaltaisi kertoa tunteensa suoraan ja näyttää ne koko maailmalle?haluaisin sellaisen ihmisen vierelleni joka rakastaisi minua pyyteettömästi välittämättä kenenkään muiden mielipiteistä...uskaltaisi kulkea vierelläni vaikeina hetkinä,tönisi eteenpäin ja jakaisi niin ilon kuin surunkin hetket...eikä juoksisi heti karkuun kun kerron miltä tuntuu.
Onko se vaan niin vaikeaa ja pelottavaa sanoa asiat suoraan?voi helvetti....säästyttäisiin niin monelta surulta jos avattaisiin suumme.
Miettikää....

hei te rakkaat! sain tänään super hyvät tulokset(te jotka tiiätte ymmärrätte kyllä) koht on tämä tyttö taas täydessä vauhdissa ja voimissa(toivottavasti).Pitäkää peukkuja ja kiitos kun olette olemassa,ei ois ilman teitä jaksanu hymyillä kaikesta huolimatta!
hei ja ny tarttee ruveta suunnitteleen vuosisadan reissua!kaikki mukaan!