IRC-Galleria

Vaikka maailma tää kuinka muuttuu,
sulle mun sydämeni aina kuuluu.

Lähtösi jälkeen olin varma,
sut menetin.
Pelko, epävarmuus ja yksinäisyys
se oli pitkä iäisyys.
Nyt sut takaisin sain,
kyyneleen kuivaan poskeltain.
En ois jaksanut enää kauempaa.
Älä luotani lähde enää uudestaan.

Jälkeen kaiken yhteisen
mä muistan vielä hetken sen.
Liian nopeasti vain kaikki ohi on
ja ikävä jäi suunnaton.

Mitä niin väärin tein
kun en saanut sua pitää lähelläin.
Kaikki päättyi kyyneliin.
Tiesin sen kyllä koskevan,
en vain uskonut sen mua näin repivän.
Toivon, vielä me nähdään
ja sulle sanotuksi saan
kuinka sua jäin kaipaamaan.

Mun sanoissa nyt kaipaus soi,
en sua unohtaa milloinkaan voi.
Mun ikävä on sua niin,
miksi aina joudun eksyksiin.

Missä ikinä oletkin,
tiedät että minä rakastan
ja tarvitsen sinua samalla tavalla
kuin silloin kun olen vieressäsi.

Näen kuinka veresi vuotaa.
Kuitenkin jaksat minut kantaa päivään seuraavaan.
Sain sinulta enemmän kuin itse pystyn sinulle antamaan,
enkä kuitenkaan osaa siitä kiittää.
Pystyn vain sivusta seuraamaan kivikkoista matkaasi.

Aallot paiskaavat minut pinnan alle,
aina uudestaan ja uudestaan.
Voimani ehtyvät, luovutan.
Painun pohjalle, eikä allot enää
yletä lyömään kasvoilleni.
Tulet, ojennat kätesi.
Vielä kerran kerään kaiken voimani
ylettääkseni ojennettuun käteesi.

Kuulen äänesi ja tunnen oloni taas ehjäksi.
Mutta kun laskeutuu hiljaisuus,
saapuu epävarmuus.
Ei mitään mihin tarttua, turvautua.

Ilman sinua
ottaisi tuskani taas vallan sisälläni.
Hukuttaisi omiin kyyneleihini
ja odottaisi hetkeä jolloin olisin
tarpeeksi heikko antamaan periksi.