"Sun luokses ikävä on"
Sun luokses ikävä on,
niin ikävä etten kertoa voi.
Kuinka sisälläni suunnaton,
yhä kaipuu salamoi.
Sun luokses ikävä on,
niin ikävä etten rauhaa mä saa
ja tuntuu kuin mahdoton
oisi aamua aloittaa...
Katson saapuvaa laivaa,
sekä laineita rinnalla sen.
Monen lauseen tarkoitus vaivaa
yhä mieltäni haavoittaen.
Ehkä rakkautemme siivet sittenkään
meitä kauas ei saaneetkaan lentämään.
Meri välillämme kuohuen kertoo sen,
kun sitä katson taas vaieten.