taivais on ihmisii, jotka lähti täältä meidän luolta liian aikaisin
kaipaan, ja ikävöin heitä, ne jättävät jäljet syvät rintaan meidän
muistot elää kuolleissa, he elävät ikuisessa unessa
Ovat he kohdanneet pilvilinnan, paratiisin taivaissa, ikuisessa maailmassa
Kuolema on luonnollinen kuin syntymä, mutta kipeä ja sattuttava omaisia kohtaan
tuska joskus helpottuu, mutta ikuisesti kaipaamme rakkaita, jotka kulkevat toisessa maailmassa
Meidän mukana ne suojelusenkeleiden kulkee, turvaa, ja rakastaa, eivät he meitä koskaan unohda
ikävä on, ei se hellitä vielä, aika parantaa haavat ja se joskus kohtaa meidät.
Suru on läsnä edessä, ja mukana, mutta hyvät muistot niihin auttavat