'Silti hymyillen kävelet halki näiden metsien,
Jotain tiedät mitä minä en.
Kuvat joita muistoissasi kannat hellien,
Ne peittää sulta karun totuuden.
Ei tää taivas ookkaan sulle vieras,
Turhaan puolestasi pelkäsin.
Viimeisen kerran katsot taakses,
Silmät loistaen kasvoin iloisin.
Ystäväni meni kiven kantoon,
Katosi ilmaan mukaan puhurin.
Ainakin tiesi mitä tahtoi,
Minä mietin mitä itse tekisin.'