Kävin tänään todella "viihtyisässä" ravintolassa lounaalla.
Celine Dionin 'My Heart Will Go On' soi siellä uudelleen ja uudelleen ja kaksi vanhahkoa miestä puhuivat eläkepäiviensä tuomista ongelmista.
Onhan se kamalaa kun rahaa ei riitä mihinkään ja kihtikin vaivaa.
Tämä kyseinen tiistai ei ole ehtinyt edetä vielä edes pitkälle, mutta paljon on tapahtunut.
Sain selville mieltäni painaneen mysteerin.
Doinks. Näin muuten kamalaa painajaista viime yönä: "rakastetun viihdeartistin" Dannyn perseestä. En ole nukkunut öisin rauhassa enää sen jälkeen kun kesällä näin Dannyn perseen paljaana Ploosarfest05 -tapahtumassa...
Elämä on rankkaa.