IRC-Galleria

Tänään teki kyllä tiukkaa istua koulun penkillä koko päivä.
Ainoa piriste tappavan tylsän päivän keskellä oli Minttu ja hänen epäilyttävä Jelly Beans -intohimonsa.
Mutta ei se väärin ole, kyllä normaalit ihmisetkin saattaa ostaa sadalla eurolla makeisia.
Huomaakohan sarkasmin tekstimuodossa..?

Meinasin luovuttaa puolessa välissä päivää ja mennä katsomaan kun T.J.'tä kuvattiin Glorian kotiin, tai johonkin tämän tyyppiseen lehteen, mutta jatkoin viimeisillä tahdonvoimani rippeillä kituutusta ja istuin oppitunneilla loppuun asti.
Kun olin kärsinyt tuntikausia koulun penkillä, ja saanut elämäni röyhkeimmän palautteen omasta persoonastani, suuntasin taas kerran pankkiin selvittelemään "ongelmiani". Ei onnistunut vieläkään.
Myöhästyin niiden kirottujen pankkimummojen takia tapaamisestanikin.

Mä yritin äsken paketoida lahjapakettia - huonoin tuloksin.
Mun on pakko soittaa joku kaveri apuun, ei tämä nyt kyllä edes näytä lahjalta.
Vaikka ajatushan siinä on tärkeintä, eikö?
(Ja ei, en paketoi joululahjaa. En anna joululahjoja. Tämä on tuparilahja.)

"Lapset ovat todella pelottavia. Ne ovat melkein niin kuin ihmiset, mutta pienempiä."

Huh. Olipas villi ilta eilen.
Heräsinkin sitten tänään klo 17.07, kun yks pervo ahdistelija herätti mut.
Löydettiin Iidan kanssa meidän favorite Mäkin työntekijä Rauman yöelämästä eilen.
Ja työnnettiin jättimäisiä mötiköitä suihimme.
"Suukku auki ja mötikkä sisään."
Oli kyllä tämän vuoden parhaat jatkot. Ja kotimatka.
Tattis vaan, Tatti. Hymiö.

Tänään on sitten ilmeisesti Suomen itsenäisyyspäivä.
Kaikki perussuomalaiset Pirjot ja Pekat saavat sitten panna parhaat tuulipuvut ylleen ja syödä keitettyä perunaa ja lihahyytelöä.
Mä en suostu myöntämään itselleni, että mä olen suomalainen, mun on pakko hankkia foie gras'ta tai friteerattuja torakoita, jotain kulinaarisia nautintoja, mihin suomalaiset eivät ikinä kajoaisi...

Kikka poistui keskuudestamme eilen.
Liika juhlinta vie aina veronsa.
Kamalaa kun ihmiset kuolevat nuorena.
Ja ennen kuin mä ehdin heidän keikalleen...
Mä olen niin kateellinen Pekalle, joka on päässyt/joutunut Kikan keikalle jo pienenä, viattomana poikana...

// Kikka will live forever //

Tänään on ollut järkyttävä päivä.
Mä tulin eilisillan riennoista kotiin kolmen aikoihin, mutta heräsin jo kuudelta aamulla, enkä saanut sen jälkeen enää nukuttua.
Mä en ymmärrä, mikä mulla on, mutta en oo nukkunut kunnollisia yöunia laittoman pitkään aikaan...
[Ehkä se johtuu niistä Lennin vihreistä pöksyistä.]
Kun kerran en saanut enää nukuttuakaan niin päätin sitten lähteä nauttimaan Rauma Cityn viihtyisästä ambienssista.
Paha virhe.
Liikenteessä oli pelkkiä eläkeläisiä ja hulluja kodittomia.
Kävin pankissa selvittelemässä sijoitustiliongelmiani ja sain jonottaa tunnin kaikkien niiden ihanien mummojen takia. Tuulia tietää, mistä mä puhun.
Pankkivisiitin jälkeen mä kävin eräässä sisustusliikkeessä etsimässä tuparilahjaa kahdelle hullulle naiselle (Hymiö.) ja siellä joku kummallinen mies alkoi kertoa mulle peräsuolen tähystyksestään.
Ilmoitin vain, että "joo, mua kiinnostaa oikeesti" ja päätin lähteä heti kotiin.
Rauma on oikeasti paha paikka.

- Yh, söin muuten äsken jotain todella huolestuttavaa. Luulin, että se on raejuustoa, mutta ilmeisesti se olikin jotain ihan muuta. -

Jooh.
Mä olen taas nauttinut tästä sunnuntaista täysin rinnoin: nukkumalla.
Vaikka enpä usko, että Raumalla olisi mitään hienoa tarjottavaa ollut sunnuntai-päivän kunniaksi...
Nyt mun on kyllä pakko laittaa housut päähän ja hattu jalkaan ja lähdettävä henkeni uhalla kulkemaan tuonne ulos jäisille kaduille, etten ihan täysin juurru tähän kämppääni.
(No oikeastaan mä haluaisin jäädä tänne juurtumaan, mutta Jennu on yllättävän tomera täti, sille on vaikea sanoa ei.)
Mä kuuntelin äsken Snookin Mr. Coolia ja mulle muistui mieleen kaikki viime syksyn kiihkeät muistot. Nyt on kyllä aika kullannut muistot tehokkaasti.

Eilen tapahtui muuten koko kansakuntaamme koskettanut tragedia:
mun lähipubini räjähti.
Nämä ovat surullisia aikoja - pubiruusut joutuvat nyt kävelemään 100 metriä eteenpäin päästäkseen nauttimaan raikastavasta ja kohtuuhintaisesta tuopista.
I Feel For You.

Huh.
Eilen oli kyllä aikamoinen ilta/yö.
Perjantai-yö oli todellakin täynnä sydänsuruja, eripuraa, alkoholia ja huonoa musiikkia kun vakkarijengi kokoontui pitkän tauon jälkeen.
Kivaa oli.

Tänään heräsin siihen kun Rauman irstain ihminen (?) soitti mulle ja ilmoitti, että nyt lähdetään Turkuun...
Me sitten lähdettiin Turkuun.
Wham!:in iki-ihanat jouluballadit vainosivat meitä koko päivän alusta loppuun.
Inhottavaa.
Turkuun saavuttaessa huomattiin, että elämä tosiaankin on vain sarja pettymyksiä ja omituisia hajuja.
Ja huomattiin myös todeksi se iänikuinen totuus, että Turussakin voi törmätä tuttuihin.

Turun reissu kruunautui siihen kun 'joku hullu' soitti mulle erittäin kummallisen puhelun ja lauloi mulle Nylon Beatia.
Ihana.

Plääh. Heräsin tänään aamulla klo 05.11 täysin pirteänä, ja koululle mun oli tarkoitus ilmestyä vasta kymmeneltä. Mä olen hullu.
Eipä siinä mitään, mä aloin sitten katsoa James Bond -leffaa vuodelta '83, 'Never Say Never Again'. Nyt mä ymmärrän, miksi monen mielestä Sean Connery on ainoa oikea Bond.

The mysterious Minttu pakotti mut McDonaldsiin tänään.
Onneksi siellä ei ollut siihen aikaan vielä lapsia.
En pidä lapsista.
Tänään oli sitten lakkiaiset. Onnea vaan kaikille uusille ylioppilaille joo.
Oli kyllä hieno show Raumanmeren lukiolla, pakko myöntää...
Ja Risto hei, se Einstein-performanssi, joka sisälsi "musiikki-improvisaatiota Einsteinin hengessä" oli oikeesti todella kiva. Hymiö.

Oli ihana jutella tänään erään nimeltä mainitsemattoman ystäväni kanssa.
Saatiin käsiteltyä kehitysmaiden asukkaiden asenneongelmat, syömishäiriöt, ja kaikki ne ihmiset, joista emme pidä.
Mä teen vielä joskus sen listan ihmisistä, joista en pidä, sisällytän syyt mukaan, ja julkaisen sen.

Noh, kaipa tässä pitäisi kohta pistää partinaamari päähän ja lähteä kylille...
Mä olen muuttunut ihan järkyttävän tylsäksi kun en jaksaisi juhlia enää lainkaan.
-- 1277 625 4428 626 --

Hyvää Maailman Aids-päivää kaikille! (paitsi Sinulle.)
Mä olen kantanut oman korteni kekoon - en ole hankkinut Aidsia tänään.
Hyvä minä.

Mä en taaskaan nukkunut viime yönä hetkeäkään, ja nyt, 30 valveillaolotunnin jälkeen, on sellainen 'vihaan ihmiskuntaa'-fiilis.
Ehkä ens yönä vois nukkua hetken.
Viime yö oli kyllä filosofisesti avartava. Noin klo 06.37 mä käsitin yhtäkkiä yhden itsestäänselvän asian: mä olen oikeesti TOSI hyvä tyyppi. Mä olen aikast ihana.
Hymiö.

Pitkän päivän jälkeen mä suuntasin Mintun, rakkaan ystäväni uusimman sivupersoonan kanssa Rauma Cityyn, tarkoituksenamme mennä keilaamaan.
Monesta erittäin kummallisesta syystä johtuen keilailut siirtyivät nyt myöhempään ajankohtaan..

Nyt mulla on taas yksikseni "todella kivaa" täällä, katson vanhoja James Bond-leffoja ja syön kylmiä tortilloja.
Sean Connery on kyllä mies isolla M:llä....

--> elokuvamaraton jatkuu

Joo. Mä en säästäkään tätä loppukevennystä nyt sinne loppuun, vaan sanon sen ihan tähän heti alkuun.
No, miksi sanotaan terveydenhoitajan ja opaskoiran risteytystä?
Eiku siis öö siis anteeks, toi hetkinen, miksi sanotaan...
Miksi sanotaan ton...
Noh.
Mä olen jollain kumman tavalla päässyt takaisin luontaiseen vuorokausirytmiini - nukun päivät, valvon yöt.
Tänään rupesin nukkumaan aamuseitsemältä, sen jälkeen kun olin katsonut koko Kumman kaan ensimmäisen tuotantokauden dvd:ltä, enkä sitten ymmärrettävästi näyttäytynyt koululla..
Mä olen koko päivän kyykkinyt kotona ja seinät ympärillä alkaa hiljalleen tympiä.
Harmi vaan, että kaikilla muilla on "normaali" vuorokausirytmi ja he ovat "menossa juuri nukkumaan".
Lähtisin lenkille jos ulkona ei olisi niin liukasta ja kylmää.
Ja jos mä en olisi niin laiska.

-//--

Mä olen ylpeä itsestäni - olin ajoissa koulussa tänään.
Vaikka sitten luulinkin että tänään on maanantai ja olin koko ajan väärässä paikassa väärään aikaan...
Julian kanssa oli kyllä mahdottoman hauskaa moraalisten ja eettisten pohdintojen keskellä, leikittiin jumalaa ja pelastettiin maailma.
Mintun kanssa mietittiin Scientologiaan liittymistä. Me oltaisiin ihan parhaita siinä korkeimman tason ajan ja materian hallinnassa. Hymiö.
Harmi vaan, että tehtyäni scientologian kirkon väsäämän persoonallisuustestin mulle selvisi, että valehtelen liikaa.
Noh, "puhun niin totta kuin osaan", Anneli Jäätteenmäkeä lainatakseni.

Pitkän päivän jälkeen kävin asuntoesittelyssä.
Kamalin loukko ikinä.
Se haju tulee vainoamaan mua ikuisesti ja mun silmiäni kirvelee vieläkin.
Enpä taida muuttaa siihen.
Jos Sinä haluat ihanan kämppiksen minusta, ja haluat periä vuokraa 17€-25€,
soita numeroon 040 123 4566

Sain taas nukuttua kuninkaalliset 45 minuuttia viime yön aikana.
Jotenkin mä keksin koko ajan jotain parempaa tekemistä - kuuntelin Madonnan levyn kolme kertaa läpi, luin kevään ja kesän vanhoja juorulehtiä (Us Weekly, People, Star) ja katsoin Will&Grace-maratonia nauhalta viitisen tuntia..
Oli sitten niin mukavaa herätä aamulla kun "Minttu" soitti minulle ja ilmoitti että viiden minuutin päästä pistetään menoksi.
En ehtinyt edes tupeerata hiuksiani. Hymiö.

Tällä kertaa en sentään nukahtanut kesken kokeen, kunnialla valvoin loppuun asti, ja jaksoin jopa ottaa kokeen jälkeen suunnaksi vielä perheravintola McDonaldsin.
Siellä sitten "Mintun" kanssa pohdittiin syvällisesti kaikkia elämän tärkeimpiä asioita:
seksiä, kiveksiä (ja niiden huomionkipeyttä) ja... ...noh, eipä me oikein mistään muusta puhuttukaan.
Mutta jos kerran hyvän aiheen keksii niin miksi turhaan vaihtamaan..?

Epäilen, että naapuripöydän kakarat oppivat uutta.
Marraskuun hyvä työ on tehty.

Näiden syvällisten pohdintojen jälkeen palasin viattomasti kotiin ja avasin postilaatikon - sisällä oli kolme (3) pikkujoulukorttia!
En tiedä onko se nykyään trendikästä lähettää pikkujoulukortteja, mutta mä en halua edes joulukortteja. Älkää tyrkyttäkö mulle joulua.
Kiitos.

"Hyvää joulunajan odotusta kaikille!"