IRC-Galleria

Eilen oli kyllä ihan mahdottoman hauska ilta.
Kiitos kaikille 'osanottajille'.
Marcus P. on seksin jumala. Hymiö.

Nyt on vähän tyhjä olo...
Heräsin siinä neljän aikoihin enkä oo vieläkään saanut laitettua housuja jalkaan..
Mutta nyt on sentään viikonloppu, ja ainakin yksi ihminen tässä maailmassa tietää etten mä ihan turhaan housuja jalkaan pistä!
Uskallan melkein jopa luvata etten pistä housuja lainkaan jalkaan tänään.
Inhottaa vaan kun mulla ei taaskaan ole makuuhuoneessani verhoja ja tuolla ison ikkunan takana on aina se sama irstas ukko irstaiden viiksiensä kanssa turkoosissa tuulipuvussaan.
Noh, antaa nyt toisen katsoa, jos kerran niin paljon tykkää.
Mä taidan pistää jonkun huonon leffan pyörimään ja jatkaa homehtumista. plääh.

Kamalaa kun viattomia ihmisiä pakotetaan heräämään lauantai-aamulla jo ennen aamunkoittoa. Siis jos ihminen ei edes viikonloppuna saa rentoutua...
Noh, vetäsin disco-nokoset päivällä, niiden voimalla jaksaa vetää koko illan.

Kohta on sitten "joulu". Tuulian ja Jeren kanssa tartuttiin tilaisuuteen ja vietettiin pienimuotoista pikkujoulua äsken.
Mikä tahansa ilta piristyisi terästetyn glögin ja huonon joululeffan avustuksella.
Harmi vaan, että meidän joululeffa-dvd ei toiminut kunnolla.
Nyt emme koskaan saa tietää mitä varastetuille joululahjoille lopulta kävi..
Harmi.

Tässä nyt pikaiset vaatteenvaihdokset - tonttulakki piiloon ja rockvaatteet esille, sitten Dystamian keikalle.
Backstage kutsuu.

Kiitos muuten kaikille niille, jotka jaksoivat muistaa minua viime yönä kännisillä tekstiviesteillä ja puheluilla. Kivaa oli.

Nyt voin kyllä rehellisesti väittää että maailman viisaimman miehen sanonta sopii tämänhetkiseen tilanteeseeni.
En nukkunut viime yönä hetkeäkään kun puuhailin yksikseni kaikkia eriskummallisia asioita, kuuntelin huonoa musiikkia, katsoin huonoja elokuvia ja pohdin syvällisiä asioita... Se kostautui sitten tänään kun nukahdin opinahjossani kesken uskonnonhistorian kokeen. Ja kuorsasinkin kuulemma suloisesti.
Noh, tämä päivä meni nukkuessa aika nopeasti ohi, menetin siinä samalla villin show'n, joka olisi pitänyt sisällään huonoa huumoria, alastomia miehiä ja tulensyöksentää..
Mä kompensoin tätä menetystä sillä, että istun alastomana kotona ja katson vanhoja sitcom-uusintoja.

Huomenna on aikainen herätys, joten pakko kai se on sitten viettää rauhallinen koti-ilta ja mennä ajoissa nukkumaan.
Ehkä mä voin odottaa kännisiä puheluita aamuneljän aikaan kaikilta niiltä urpoilta, jotka ovat lähteneet tänään juhlimaan...

"To be brave You must first be afraid, for bravery is not the lack of fear as it is overcoming your fear." - the blue Power Ranger

Roni Tran on MUN idoli.

Kamalaa elämän tuhlausta kun olen molemmat vapaapäiväni viettänyt
flunssaisena kotona ja istunut naama näytössä kiinni.
In my defense - mä olen tehnyt tätä nyt kahden ihmisen edestä. Hymiö.
Ja olenhan mä myös ehtinyt kirjoittaa omaelämäkertaani japaniksi ja laatia parannuskeinoja maailman yleisimpiin tauteihin.
I just like to help.

Huomenna pitääkin sitten palata takaisin tylsään arkeen (joka on varmastikin tapahtumarikkaampaa kuin lomapäiväni) ja herätä aamulla aikaisin..
Mutta sehän ei ole mulle minkäänlainen ongelma, mä rakastan aamuja.

Haluaisiko joku lähteä mun kanssani Tallinnaa valloittamaan 8. päivä?

Onpas lomailu välillä vaikeaa.
En oo taaskaan saanut yhtään mitään aikaiseksi, olen vaan maannut kotona ja kosketellut itseäni. Mutta jonkun nämä likaisetkin hommat on tehtävä. Hymiö.

Onneks mun "ystäväni" Iida pelasti mut tylsistymiseltä ja pohti kanssani elämän suurimpia kysymyksiä ja ongelmia.. Taidettiin päästä selville elämän alkulähteestä.
Kohtalaisen surullista kirjoittaa tällaista juttua täysin merkityksettömien päivien jälkeen.. Pitäisköhän mun hankkia jotain häppeninkiä elämääni..?
Ehkä joskus.

Torstaina on Thanksgiving Day.
Mä olen todella kiitollinen siitä, että saan viettää aikaa maailman parhaassa seurassa - itseni kanssa.
Söin jopa kalkkunaa tänään. Mä olen aina noudattanut perinteitä niin orjallisesti.

Plääh, mulla oli kyllä suunnitelmiakin tälle päivälle, ja niihin suunnitelmiin kuuluivat mm. ruotsalainen huumori ja huonossa seurassa oleskelu, mutta suunnitelmat peruuntuivat, koska mun pyöräni satula irtosi. Ei nyt kyllä onnistu mikään.

Jeh, viimeinkin mulle annetaan mahdollisuus kirjoittaa päiväkirjaa kaikkien hullujen ja pervojen luettavaksi. (kyllä sä tunnistat itsesi joko hulluksi tai pervoksi. Ei normaali ihminen halua lukea muiden tyhjänpäiväisiä juttuja.)
Harmi että mun elämässäni ei ikinä tapahdu mitään merkittävää.
Tänään oli kyllä ihanaa tulla kotiin kun Pekka Antero [kavereille vaan Victor]
odotti alastomana paluutani. Hymiö.