Sarvipäällä karvainen häntä roikkuu koipien välissä
Vuoren mustan sisässä se kulkee riiviö rinnan sisässä
Ja sillä on sisarensa Päivänsäde vankinaan, se pitää sitä omanaan
Vaan sitä uskalla ei kuin matkan takaa tuijottaa
Ja yötä yksin kulkee kaksonen
Maailman loppuun asti miettien
Mikä on outo tunne rinnassa
Ei raukka rakkautta tunnista
Kevät ei riisu hamettaan, odottaa valoa saapumaan, piilostaan
Sillä halla korpikuusen alla vain tiukentaa otettaan
Päivä riutuu vuoren sisässä, nuolee haavojaan, kuolee pois,
kun ei kaksonen tahdo käsistään päästää tätä kauneutta
Ja yötä yksin kulkee kaksonen
Maailman loppuun asti miettien
Mikä on outo tunne rinnassa
Ei raukka rakkautta tunnista
Kun toinen riutuu pois, heikkenee,
niin toinen miettii miksi pahenee tuo outo tunne polon rinnassa
Ei raukka rakkautta tunnista
Ei silmä näy pimeässä, eikä kulkijasta tästä varjoa lankea
Ei hengityksen huurua näy, ei jälkeä jää kunse käy valkoista hankea
Päivänsäteen ottaa syliin, matka tuonen kylmiin kyliin alkaa ankea
On pimeä tie ja kyyti jäinen, vastassa joukko tuhatpäinen, kuolonkankea
