IRC-Galleria

Joskus minä mietin.... kuinka paljon sitä, mitä luulemme tietävämme ihmisistä perustuu kokemuksiin eikä olettamuksiin ja unelmiin. Onnistuneiden treffien jälkeen voisin täyttää kokonaisen valokuva albumin asioilla, joita uneksin meidän yhdessä tehneen. Kun on sinkku, sitä mielusti kuvittelee millainen seuraava ihastus tulee olemaan. Sitten kun tapaa jonkun josta pitää, helposti täydentää toisen luonteenpiirteitä omilla toiveillaan sitä millainen hänen toivoisi olevan. Unohtaa olla varuillaan, ja pitää selvyytenä ettähän on sellainen. Eli jonkin ajan kuluttua itä huomaa asioiden olevan toisin. Sitä kaipaa joitan asioita suhteeseen ja sitä yrittää alkaa muuttaa toista. Ja se on surullista. Eikä se tietenkään ikinä onnistu. Sitä alkaa sanoa, että ennen kaikki oli paremmin. Vaikka se olisi tottakin, ei kyse välttämättä ollut kaikista toivotuista piirteitä, eikä että oli onnellisen tietämätön eikä vielä ollut valmis pettymään. Ihmiset tuppaa olemaan parempia päämme sisällä kun sen ulkopuolella. Siksi me kaipaamme jotakuta kun he ovat muualla ja ikävöimme heitä.... mutta emme pidä heistä kun he ovat samassa seurassa.