IRC-Galleria

Kenet sä näet ku silmät aukaiset? ketä sä tähtäät kun aseen laukaiset?

On hyvä antaa muiden tehdä itsesi eteen sen mitä et voi itse tehdä. Jos kieltäydyt heidän avustaan, tulet ylpeäksi ja yksinäiseksi.

</3

jes jes!
se on e.l.a ja tasis,
kerro niille.
se on rä-hinä, rä-rä-hinä.
jee kyl sä tiiät.
se on rä-hinä, rä-rä-hinä.
napsuta sormias tän tahtiin.

neiti hei, mitä on tapahtunu,
kato ittees mihin kuntoon sä oot ajautunu.
joka kerta kun törmään suhun oot kännissä,
ja nään sut baarissa, muuten sua ei näy missää.
ei oo hienoo, et susta puhuu selkäs takana koko tienoo.
ja noi sun säätös, ne on vaarallisii,
ja kuulemma et oikeen osaa pitää haarojas kii.
se on huolestuttavaa, sä et oo enää teini,
enne vaimomatskuu, nyt oot enemmänki flaivor flaivi.
enne mukava mut, nyt iha hukassa.
sä olit erityinen, nyt iha kun kuka vaa.
oikeesti sillon menee ankeesti,
jos sussa on käyny enemmän räppäreitä kun funky estis.
sua pusketaa näissä piireissä enemmän kun freestailii,
ja pusket kuulemma nykyään ite viivaakin.

et taida itse käsittää,
miten toi lähtee käsistä.
joskus oli hauskaa, nyt sua ei voi kuin sääliä.
et taida itse käsittää,
et enää mistään välitä.
jarruta, jarruta, jarruta ees välillä.

anteeks, mut jonkun täytyy puhuu suoraan,
kukaan ei tykkää tytöstä joka on huo-nokäytöksinen.
tai tytöst johon ei voi luottaa,
sun puheistas ei oo totta, puolkaa.
ei oo siistii, kun sun puheet menee koko ajan ristiin.
puhut suuria vaan pönkittääkses sun mainetta,
noin et saa kunnioitusta ainakaa.
heti selällää, sakset auki,
fuck bitches, get sukupuolitauti.
mut sun suutas ei paljon muulla tukita,
stadin tsygää ei voi viedä kotiin ja lukita.
huomenna sitä polkee taas joku muu,
eikä oo eka kerta, tähän on totuttu.
ja totta on et kaiken voi tehdä tyylillä,
mut jotkut tytöt on vaan ty-ty-tyhmiä.

et taida itse käsittää,
miten toi lähtee käsistä.
joskus oli hauskaa, nyt sua ei voi kuin sääliä.
et taida itse käsittää,
et enää mistään välitä.
jarruta, jarruta, jarruta ees välillä.

mä en haluaisi puuttua asioihisi,
mut kai jonkun täytyy koittaa laittaa sut aisoihin.
ja sun ois korkee aika vaihtaa tota tyyliä,
mut kai jotkut ihmiset on vaan ty-ty-ty-tyhmiä.

nyt mieti tarkkaan, mitä teet seuraavaks.
hyvä tyttö, mut huonossa seurassa.
peli ei oo ehkä vielä menetetty,
oha täällä pahemmastaki selvitty.
ja vaikka tuntuu et sielt ei oo paluuta,
kaikki meist on tehny asioita jotka kaduttaa.
check yourself ennen ku joku sua satuttaa,
nyt on aika skarppaa ja jarruttaa.

et taida itse käsittää,
miten toi lähtee käsistä.
joskus oli hauskaa, nyt sua ei voi kuin sääliä.
et taida itse käsittää,
et enää mistään välitä.
jarruta, jarruta, jarruta ees välillä.

et taida itse käsittää,
miten toi lähtee käsistä.
joskus oli hauskaa, nyt sua ei voi kuin sääliä.
et taida itse käsittää,
et enää mistään välitä.
jarruta, jarruta, jarruta ees välillä.

Hän sai maailmas
vaihtumaan uuteen
Toi talven tilalle
toukokuun
Hän sai sut uskomaan
tilaisuuteen
Ja jätti sut vuoksi jonkun
muun

Sull' on tapana kerrasta
toiseen
Löytää valoa huomiseen
Matkaan ryhtyä niin
vaivalloiseen
Vain tullakses
lähtöpisteeseen

Sillä jos nyt onkin niin
Että tähtesi jo löytyi
viimeinkin

Sydän paikallaan sinulla
on
Sitä toivoo vaan, että
saat palkinnon
Että jaksat odottaa
Sitä yhtä ja ainoaa oikeaa
Jolla myös sydän on
paikallaan

Sull' on vapaus nousta ja
lentää
Onnen siivillä täältä pois
Sull' on oikeus mennä ja
löytää
Missä paremmin ois

Odottaa jaksaisitko vaan
Hän saapuu aikanaan

Hän saa maailmas
vaihtumaan uuteen
Tuo talven tilalle
toukokuun
Hän saa sut uskomaan
tilaisuuteen
Hän saa lähtemään
seikkailuun

Sydän paikallaan sinulla
on
Sitä toivoo vaan, että
saat palkinnon
Että jaksat odottaa
Sitä yhtä ja ainoaa oikeaa
Jolla myös sydän on
paikallaan

"oot halpa jos petät"

öhön niinpä :D

möröt syö mut

TOSI TOSI KOVASTI YHTÄ IHANAA IHMISTÄ<3

Läheisyys tarkoittaa sitä,
että annamme toisen
ihmisen tulla niin
lähelle, että hän saa
nähdä sisäisen minämme.
Läheisyys on toiselle
ihmiselle sen näyttämistä
mitä olemme syvällä
sisimmässämme.
Sisimmän paljastaminen on
pulmallista, koska syvällä
sisimmässämme tunnemme
olevamme jollakin tavoin
puutteellisia, arvottomia
ja ei-rakastettavia. Tämä
asenne on
puolustusmekanismi jonka
mielemme loi auttaakseen
meitä selviämään elämässä.
Se perustuu tunteisiin
jotka kertovat että olemme
hävettäviä, vajavaisia,
arvottomia ja
rakkaudettomia.
Puolustusmekanismimme
yrittää suojella meitä
ettemme tulisi torjutuksi,
hylätyksi ja petetyksi
arvottoman ja hävettävän
olemuksemme takia.
Pelkäämme läheisyyttä
koska meitä haavoitettiin
ja särjettiin - tunsimme
itsemme torjutuiksi ja
hylätyiksi - ja sitten
kasvoimme tunteellisesti
epärehellisissä
olosuhteissa ilman
ohjausta paranemiseen ja
ilman terveitä
roolimalleja jotka
olisivat näyttäneet meille
miten häpeä ja pelko
voidaan voittaa. Haavamme
saivat meidät ajattelemaan
että meissä itsessämme oli
jotakin vialla -
valheellinen häpeä - ja
väärät roolimallimme
opettivat meitä vain
pitämään yllä julkisivua
ja kätkemään
hävettävyytemme muilta.
Tämä on haavoittumista
moneen kertaan. Ensin
meitä haavoitettiin -
sitten käyttämämme
puolustusmekanismi sai
meidät haavoittamaan itse
itseämme. Olemme kokeneet
sydämiemme murtuvan,
toivomme ja unelmiemme
katoavan, yhä uudelleen ja
uudelleen. Me hylkäsimme
ja petimme, ja asetimme
itsemme hylättäviksi ja
petettäviksi, yhä
uudelleen ja uudelleenÂ…
Niin kauan kuin reagoimme
alitajuisesti
tunnemaailmamme ja
ajattelumme haavoihin,
toistamme samoja kuvioita
elämässämme. Yritämme
lähestyä ihmisiä jotka
eivät kykene läheisyyteen.
Asetamme itsemme yhä
uudelleen hylättäväksi,
petettäväksi ja
torjuttavaksi. Etsimme
rakkautta ja läheisyyttä
tutuista kuvioista
jollaisissa kasvoimme,
mutta joissa sitä ei
ollut. Onko mikään ihme
että pelkäämme
läheisyyttä?
Me emme kaipaa korjausta.
Me emme ole rikki.
Ainoastaan meidän
minäkuvamme, meidän
käsityksemme itsestämme,
rikottiin, murrettiin ja
särjettiin palasiksi, ei
meitä Itseämme. Me emme
ole viallisia. Juuri sitä
väärä häpeä on - sen
luulemista että me olemme
rikki, sen uskomista että
meissä on jotakin
perustavaa laatua olevaa
vikaa.
Suhteessamme omaan itsemme
- ja siksi myös
suhteessamme kaikkiin
muihin ihmisiin ja elämään
- on luja uskomus että
kuolemme jos paljastamme
itsemme muille, koska
silloin he näkisivät
meidän hävettävän
olemuksemme. Syvällä
sisällämme tunnemme
(harvoina selväjärkisyyden
hetkinä), että jos
antaisimme muiden nähdä
millaisia todella olemme,
he juoksisivat kauhuissaan
pakoon sitä vääristynyttä,
kammottavaa ja hävettävää
olentoa joka olemme.
Elämämme on ollut pitkälti
sen tunneperäisen
puolustusmekanismin
sanelemaa jonka tarkoitus
on salata se että olemme
viallisia. Käytämme
ulkoisia asioita

Mikä on tärkeää?
Mikä merkitsee?
Minkä menettää?
Ketä syyttää kun itse kämmää?
Miten voi vaatia saavansa anteeksi,
kun ei itsekkään pysty anteeksi antamaan?
Miten voi olla rakastettu,
kun ei itsekkään uskalla rakastaa?
Miten voi menettää jotain tärkeää,
kun ei anna minkään olla tärkeää?
Miten voi jatkaa,
kun ei voi unohtaa?
Miten uskaltaa arvostella muita,
kun on itse samanlainen?
Kuka auttaa,
kun ei halua apua?
Kenenlle puhua,
kun ei ole enään puhuttavaa?
Miten voi tulla uskotuksi,
kun ei ole mihinkään uskonut?
Kuka välittää,
kun ei itse välitä?
Miksi ei pysty unohtamaan niitä haavoja,
jotka joku on joskus aiheuttanut?
Miksi herää aamuisin,
kun ei ole mitään mitä saavuttaa?
Miksi tulla luovutuksi,
kun ei pysty itse luopumaan?


Silloin kun ihminen valehtelee hän pelkää totuutta!
Jokainen haluaa olla tärkeä jollekkin!
Kukaan ei halua jäädä yksin!
Sitä tekee virheitä tai ainakin kokeilee,
että jos elämä kaatuu niskaan onko enään mitään!
Sitä tietää vaan itse totuuden,
mutta ei uskalla edes sillon puhua,
kun kaikki on loppu!
Valheen tarkoitus ei ole selvitä!
Sen haluaa kantaa itse!
Niin myös minä!
Joskus pystyi asioihin mihin ei enään pysty!
Sitä kuitenkin kokeilee voisiko?
Ei voi!
Ei vaan voi myöntää edes itselle olevansa heikko!
Kaikilla asioilla joita pyytää ei ole tarkoitusta tulla toteutua!
Ihmistä ei myöskään voi unohtaa kun salaa silti rakasti!