IRC-Galleria

Kertokaa ihmiset miksi?

Miksi aina inva-vessat ovat varattuja vaikka vessassa ei olisikaan pyörätuolissa istuvaa ihmistä, vaan sen sijaan nenäänsä puteroiva pissis lauma?

Tai sitten joku mummo hakkaamassa osteoporoosin turmelemilla käsillään vessa ovea kun olen toimittamassa tärkeää nesteen eritystä, aivan hyvin tämä samainen vanhus voisi mennä naisten vessaan joka on aina vieressä sen sijaan että jatkaisi paukutustaan ja aloittaisi nalkutuksensa kun pääsen vessasta pois. Kuinka hänen piti odottaa kauan että avaan oven ja kuinka meinasi jo pisu pästä valahtamaan tukisukkaan.
Tekisi mieli sanoa mummolle yleensä suorat sanat, mutta vanhempien kunnioitus iskee aina niin perkeleen lujaa että hymyilen ja toivotan tälle ihmisrauniolle hyvää päivän jatkoa.


Miksi vanhuksille myönnetään inva-parkki kortteja vaikka aivan hyvin voisivat pysäköidä mihin tahansa muualle toimivilla jaloillaan.

Ymmärrän hyvin jos vanhuksella on joku rollaattori ta joku vastaava joka vihjaa siihen että kävely tekee oikeasti vaikeaa.

Miksi parkkipirkkoja ei koskaan ole paikalla silloin kun kaikenmaailman maahanmuuttajat ajavat mersuillaan koko suvun voimin varastamaan kaupan ainoan Inva-paikan, tai sitten joku "suur"- perhe kahdella lapsella varaa paikan jottei heidän terveet jalkansa vain puutuisi 30 metriä pidemmällä kävelymatkalla?


Tietääkseni inva-paikat ovat vain ja ainoastaan inva "potilaille" jotka tarvitsevat tilaa pyörätuolinsa takia kuskin paikalle eivätkä sen takia pysty pysäköimään ahtaisiin rakoihin muualle parkkipaikalle jos meinaa autosta ulos päästä.

Miksi ihmiset katsovat aina kieroon jokaista pyörätuolissa istuvaa ihmistä? Olemmeko me jotenkin mentaalisesti arvaamattomia vai muuten vain aivan liian omituisia yksilöitä tälle yhteiskunnalle?

Mielestäni halvaus ei ole mikään naurun aihe, jonka sen noopealla silmäyksellä luulisi olevan.
Tämä päättely on tehty suoraan nykynuorison käyttäytymisestä itseäni kohtaan.

Enkö saa kulkea kadulla rauhassa ilman että joku randomi-spurgu tulee kertomaan elämänsä vaikeista viime tunneista, ja itkemään etteivät lapsensa halua jostain syystä häntä nähdä, en tiedä johtuuko se spurgun lahkeesta valuvasta virtsasta vai mustista hampaista.
Miksi jokaisen "kunnon kansalaisen" on otettava oikein velvollisuudekseen auttaa minua vaikka kiellän sen.
Miksi en voi välttää tuijottavia katseita ja sormellaan ihmeissään osoittavia lapsia ja nuoria?

Onko tämä maa stereotypioiden turmelema, vai onko tämä kansa muuten vain mulkkuja täynnä?