IRC-Galleria

Päätinpä sitten jatkaa tätä suunnattoman angstini viljelyä täällä irc-gallerian päiväkirjassa. Tuskin tätä kukaan muu lukee minun lisäkseni, mikä on ihme, sillä olenhan sentään todella mielenkiintoinen persoona. Ja senhän huomaa käsittämättömän laajasta kaveripiiristäni ja tosta kilometrin mittaisesta jonosta miehiä tuolla oven takana. Juu. Nyt saa nauraa, ihan luvan kanssa.

Tutustuinpas eilen vanhaan vauvakirjaani ja tässä mainio lainaus sieltä: "Äidin kuvaus luonteeni kehityksestä: 2-vuotiaasta alkaen periksi en anna ja mielellään maaten lattialla ja koettelen, jos vaikka isä tai sisko antaisi periksi."

Niin. Mitä tohon nyt voisi lisätä. Lattialla en enää paru kiukkuissani, ainakaan kovinkaan usein, mutta temperamentti on ja pitää, eikä periksi anneta, olenhan minä aina oikeassa. Viimeinen todiste siitä, ettei periksi anneta on se, että yhtenä päivänä raivopäissäni huusin niin kovaa, että seuraavana päivänä peilistä katsoessani oli molemmista silmäluomista katkeillut verisuonia. Joskus mää pelkään itteeni...

Tai joku muu mainio esimerkki minun lyhyestä pinnastani... hmm... Muistattekos, kun kuvattiin sitä elokuvaa siellä koulun auditoriossa ja Ellu oli kameran takana (yksi elämäni suurinpia virheitä nyt kun ajattelee). Ellun kuvaustaidot ja ohjeiden vastaanottaminen oli vähän sitä luokkaa, että loppujen lopuksi minulta lensi käsistä suurinpiirtein kaikki tavarat, jotka vain olivat hollilla. Harmi vaan, ettei saatu tallennettua niitä tuhansia kirosanoja, joita suolsin syytetylle. Siinä olisi ollut seiskoille näyttämistä, tosiaan.

Ja mikä siis on päivän opetus? Älkää suututtako Elinaa. Ei... Tarkennan... Älkää mielellään edes ottako katsekontaktia. Petoeläimet pelästyvät, jos niitä katsoo silmiin. Eiku... Oliko se niin, että saaliseläimet pelästyvät, jos niitä tuijottaa silmiin?