IRC-Galleria

Tapahtui seuraavaa; kun kävelee tarpeeksi on aika laittaa mehevää patonkia suuhunsa. Jos samassa kuulee lasten itkua, alkaa nuoren naisen hormonit tietenkin hyrrätä.

Aih. Jos olisi lapsi.
Niin, jos olisi vauva, ei voisi käydä ostoksilla jotka kestävät kauan. Sitä pitäisi ruokkia lähes koko ajan. Lisäksi olisin varmasti niin väsynyt, että en edes jaksaisi lähteä ostoksille.

Ja jos lapsi olisi jo leikki-ikäinen, pitäisi sen kanssa kävellä sopivasti, ei liikaa. Sitä pitäisi viedä juuri oikeaan aikaan syömään jonnekin kivaan paikkaan, joka sopii sellaisen makuaistille. Se valittaisi, ettei jaksa kävellä ja se haluaisi katsella leluja. Vaatisi niitä itselleen. Se napisisi, että kaikki on tylsää ja ikävää.
Lisäksi pitäisi lapsellekin ostaa vaatteita. Pitää sovittaa ja varata sitä kasvuvaraa. Se tietää rahan menoa. Ja mikään ei varmasti olisi hyvä. Tai jos lapsi olisi liian kiltti tai masentunut. Kaikki käy tai mikään ei käy. Niin ja jos niitä lapsia olisi kaksi. Tai kolme! Pitäisi pitää jotakin laumaa koossa. Ei niiden kanssa totta totisesti käytäisi paljon ostoksilla, jotka kestävät kauan. Ostoksilla jotka ovat täynnä kävelykierroksia joita ei ole suunniteltu. Pitkiä lenkkejä ympäri ämpäri erilaisia teitä.


Luulen etten sittenkään pidä lapsista.


Ja kun käännyn, yksi sellainen tuijottaa minua silmiin.