Joo ois jo kiva olla pikkuhiljaa normaalien ihmesten kirjoissa.. Eikä maata vaan kotona kun ei mihkää kykene lähtee.. Kun ei mihkää pääse ja sit ei oo mitään missä ois... Ja sit ku on tää helevetin vaivakin kokoajan, niin pistää mielen välillä aika maahan.. Ku nyt se ois niinku parantumassa, mut enkö vuoja verta sit sieltä mistä ei pitäs jne.. Ja muutenki taas tuntuu et ei tuu mistää mittää... Saatana.......
Eih vaan aina jaksais... mut kai se on pakko.. Koulu ei kiinnosta nyt sit pätkäkään ja enkä usko et voitan ikinä lotossakaa.... Et perkele................. Sairaus vie voimat.... niin näköjää pitää paikkaasaan...
Et joooooooooooooh.... Ootan sitä päivää et pääsen elää normaalia elämää... mut välillä tuntuu et sitä ei tule.... Mut jooooooooooh kai tää tästä.....
Noo yks hyvä asia ees tälle päivälle, Hifki sai pronssia Nordic trophyssä... <3