Oon ylpee ittestäni!
Sain vihdoinki kerrottuu jollekki!
En tiedä seurauksista mutta olo on ainaki paljo paree :)
Olis pitäny jo aikoja sitte tajuta sanoa mutta pelkäsin...
Nyt se on sanottu.... (Huokaus)
"yksi,yritin unohtaa.
kaksi,yritin tukahduttaa menneet.
kolme,yritin antaa anteeksi.
neljä,yritin auttaa itseäni.
viisi,en pystynyt siihen.
kuusi,en luottanut.
seitsämän,elämä oli hukkaan heitetty.
kahdeksan,totuin siihen.
yhdeksän,siitä tuli tapa.
kymmenen,en jaksanut enään."
Sillä tajusin että arvet kertoo elämästä,jokainen asia on merkattu.
Ei pelkästään muistiin itselle,vaan myös muiden nähtäväksi.
Hiljaista
on yksin huoneessa
tuntuu kuin kukaan ei kaipaisi.
Kuin kukaan ei välittäisi.
Kuin millään ei olisi väliä.
Elämä on tylsää,
kuin eläisi vain turhaan
No, mitä se sitten on,
se että välittää toisesta?
Luulen sen olevan sitä että
tulee vastaan, silloinkin kun ei jaksaisi,
eikä oikeastaan huvittaisikaan.
Luulen että se on myönnytyksiä,
paljasta totuutta ja kirvelevää kaipuuta.
Tiedän että se on jotakin aivan muuta
kun palavaa rakkautta.
Tiedän sen olevan sammunutta intohimoa
ja orastavaa pelkoa.
Ja kaikki tämä on kauneinta
mitä ihminen on synnyttänyt.
Se on väsymystä, kipua,
ikävää ja kauhua ja kaiken sen
olemme valmiita jaksamaan,
vain jotta saisimme pitää toisen
ihmisen lähellämme.
Ystävät - ovat kuin arpia, jotkut ovat pysyviä ja jotkut katoavat ikiajoiksi. Rakkaus - on kuin housuun kuseminen, kaikki sen näkevät, mutta sinä vain tunnet sen. Seurustelu - on kuin oksa, se joko kestää ikuisesti, mutta jos oksalla on paljon muitakin se katkeaa ja sattuu pirusti. Riidat - ovat kuin takku, selvittämiseen saattaa mennä monta tuntia tai päivää, ja se sattuu sinua, mutta silti onnistut siinä jos vain yrität.
Jättäminen - on kuin paha yskä, kaikki sen kuulevat ja tietävät, mutta sinä vain tunnet sen tuskan.
Pettäminen - on kuin karkkipussi, nautit siitä salaa jonkun kanssa, mutta sitten kun joku saa teidät siitä kiinni niin se nautinto loppuu pian.