IRC-Galleria

houkuttelevaaa....

haluan kiittää kaikkia että olen selvinnyt tähän ikään hengissä, äitiä, isää, tuottajaa, ohjaajaa, kavereita, naisia, kätilöä, lehmiä, bussikuskia, kittilää, meijän koiraa, pesukonetta ja mun sähly-mailoja siitä että olen saavuttanut tämän kunnioitettavan iän. Tämä saattaa muuttaa minun ja monien muidennkin elämää jonkin verran :D Tämä on pieni askel minulle mutta suuri evoluutiolle. Menen nyt naulaamaan apupyörät kirkonoveen teesiksi ja sanon ettei näitä enää tarvita. Tänäpinen päivä tulee minulle melko merkittävä, jos minusta ei enää kuulu, olen muuttanut gröölantiin iskemään eskimo-naisia. kiitos.

Joo-o, Joo-o. Tuomiopäivä lähestyy.. lähtölaskenta on alkanut.. Täytyy keksiä vielä jotain riipaisevaa kun on vielä pikkunen :P

Sitten tärähtää 18 eetteriin. Jämäkkyyttä kerrassaan.

vittu mä otan lopputilin, tulkoo viiden viikon karenssi saatana!!

Tunnelin päässä on valo, toivottavasti se ei ole juna...

Päiväkirja


Lähdimme illalla torstai-iltana 13.12 yöjunalla kohti Rovaniemeä. Oli hyvä porukka kassa ja tunnelma jo nyt melkein katossa. Juna lähti ja mentiin makuuvaunuun 3 hengen kabiineihin. Sitten tutustuttiin porukkaan paremmin ja valvottiin melko myöhään, ehkä vähän liiankin äänekkäästi. Sitten lopulta päästiin nukkumaan ja yöunet kyllä jäivät vähän lyhyeksi.

Seuraavana aamuna oltiin aikaisin perillä. Pakattiin kamat bussiin ja lähdettiin Ounasvaaran urheiluopistoa kohti. Siellä sitten toivuttiin hetki matkasta, syötiin ja purettiin laukut kun saatiin huoneet. Sitten lähdimme kierrokselle Rovaniemen keskustaan, ostoksille ja sen sellaista. Tuli jo pimeä… Ostimme kaikkea kivaa ja sitten takasin opistolle, lepäämään loppuillaksi. Syötiin ja pelattiin jalkapalloa. Illalla oli Fitball-tunti. Joka oli jännä ja rentouttava. Sitten iltapala ja
siinä sitten nautimme toistemme seurasta, jonka jälkeen pelailimme korttia, katsottiin telkkaria ja sitten nukkumaan. Toki pienen valvomisen jälkeen, jälleen.

Uusi päivä uudet kujeet, tukeva aamupala ja lähdemme kävelemään kohti Ounasvaaran huippua. Sieltä hissillä alas, vuokraamaan lumilaudat ja opettelemaan lautailua. Kaikilla on virtaa ja meininkiä. Lautailu kuitenkin osoittautui yllättävän, ehkäpä hetkittäin ylivoimaisenkin vaikeaksi. Usko oli kuilun partaalla aina hetkittäin ja väsymys painoi jaloissa, mutta alkoi se sitten lopulta sujumaan, hissi päästiin ylös ja rinne alas kaatumatta, ilman ainakaan montaa kertaa. Välilllä poikettiin ammentamaan voimaa rinnekuppilan kaakaosta. Sitten lopulta lähdimme raskaan iltapäivän jälkeen takasin opistolle. Illalla piipahdettiin uimassa, aina jopa kylmäaltaassa. Saunottiin ja peseydyttiin. Sitten iltapala ja tutimaan.

Uusi aamu koitti, herätyskello soitti ja aamupalalle. Ruoka oli hyvää kuten aina. Sama homma kun edellisaamuna, mutta tällä kertaa menimme laskettelemaan. Suurin osa oli siinä jo aika haka ennestään mutta osalla oli sama opetteleminen siinä kuin lumilautailussakin ja ärräpäitä ei varmasti säästelty. Peppulihakset kipeinä edellispäivästä vain painettiin yhä menemään ja oli todella hauskaa. Rinnekahvilan pöydän penkit altistuivat jälleen moninkertaiseen kulutukseen. Ja kaakaota kului. Sitten oli vuorossa lumikenkäily. Ei ollut paljoa lunta, mutta sen sijaan oli pimeää eikä välillä ei tiedetty mikä oli suunta. Ympäri metsiä paineltiin. Se ei ollut niin hauskaa, mutta lumisota piristi matkaa mukavasti. Ilta koitti ja tuli pimeä.. Iltapalan kautta korttipeleihin ja petiin.

Sitten, viimeisen päivän aamu. Ehkä paras nukuttu yö tähän asti, ehkä matkarasitus jo painoi pikkaisen. Tänä päivänä oli ohjelmassa hiihtoa ja lumikenkäkävelyä. Hiihtoreissusta tulikin ehkä koko matkan elegeantein kokemus eksyttyäni paikalliseen metsään. Siellä sitten hiihtelin pää kolmantena jalkana ympäri Ounasvaaran latuja, mutta osasin lopulta puhelimen avustuksella löytää sinne minne pitikin.











Ja sitten alkoi varsinainen hiihto-tuokio. Se oli ihan kivaa, vihaiset rovaniemeläis-ukkelit toki hiihtelivät kovempaa kun koko porukka yhteensä meidän ohi huudelleen pois tieltä (jahvat tullooo) no ei nyt sentään. Aamu vaihtui päiväksi ja lähdimme takasin opistolle, tietenkin laskin yhden mäen alas ja kaaduin tien penkkaan. Se iski puskista. Ja opistolle. Syömisen jälkeen oli vuorossa lumikenkäily. Ei ollut paljoa lunta, mutta sen sijaan oli pimeää eikä välillä ei tiedetty mikä oli suunta. Ympäri metsiä paineltiin.. Sitten illalla ennen lähtöä uimaan vielä kerran ja kauppaan. Bussilla asemalle ja sieltä yöjunaan, kuten tullessakin. Jällen valvoimme myöhään. Yö oli vielä mukavampi ja villimpi kuin tullessa. Lopulta kuitenkin löysimme tiemme nukkumaan. Aamulla sitten asemalla ja vanhemmat hakemassa. Sanottiin kavereille hei hei ja kotiin lepäämään. Kokonaisuudessaan reissu oli niin kiva että kaikki olisivat halunneet lähteä heti takaisin.



Muuta


Opin matkasta paljon, päällimmäisenä mielessä ehkä lumilautailu ja suunnistaminen vaikka se ei kuulunut edes kurssin sisältöön. Kuitenkin sävykäs hiihtoretki erämaahan opetti yhtä suun toista. Opin myös hiihtotekniikkaa, laskettelutekniikkaa… Myös maantiedettä, paikallista kulttuuria ja monennäköistä muuta. Kaiken kaikkiaan, matka opetti paljon ja antoi paljon kokemusta.

Matkassa ei oikeastaan ollut mitään liikaa, paitsi lumikenkäilyn olisi ehkä voinut jättää pois. Ja liian vähän taas. No liian vähän oli ainakin aikaa, olisin tahtonut lasketella, lautailla, uida ja ennen kaikkea olla sen porukan kanssa vielä enemmän, matka olisi siis voinut vielä pidempi.

Matkasta mieleen jäi erilaiset kokemukset, lumilautailun kymmenet kaatumiset, junamatkat, rinnekahvilan juttuhetket, opit.. Ja tietenkin hiihtoretken eksyminen metsään. Niiden lisäksi loistava porukka ja kaikki yleensä mitä koimme. paljon asioita jäi mieleen eniten se kuinka hauskaa oli. Ei tule toista samanlaista rovaniemi-keikkaa. Ehkä kuitenkin taas ensi vuonna.. Toivotaan.

Matkassa ei ole mitään valittamista, en vaihtaisi hetkeäkään siitä pois. kaikki toimi, porukka oli paras, opettaja oli paras, vihaiset rovaniemeläis-hiihtäjät olivat huippuja ja kaikki mitä tehtiin oli über-kivaa. Ja haluan vain kiittää kaikkia ketä siellä oli, kun tekivät matkasta niin ikimuistoisen kun se oli. 


Atte Raita

elonmerkkejä

R.I.P A.Raita