Nuori mies meni ravintolaan Helsingissä. Hän tilasi baarimikolta oluen, pian toisen. Puolenkymmentä tuoppia nautittuaan hän alkoi uhota baarimikolle:
-Minä se olen semmoinen poika, että tunnistan kaikki viinat pelkästään hajun perusteella.
-Höpö höpö, tuumi baarimikko.
Mies tilasi taas oluen ja jatkoi -Kyllä se vain tosi on, ei tarvitse kuin vähän nuuhkaista, niin osaan kertoa, mikä juoma on kyseessä.
Tämä jatkui aikansa, kunnes baarimikolta meni hermot. Hän päätti jarjestää testin. Baarimikko haki keittiöstä liinan, jolla peitti miehen silmät.
Tämän jälkeen hän alkoi kantaa eri juomia tiskille.
Aluksi oluet.
Mies nuuhkaisi erinäisiä tuoppeja, ulkomaisia ja kotimaisia oluita, ja sanoi kylmänrauhallisesti kyseessä olevan olutmerkin.
Baarimikkoa vitutti.
Siirryttiin viineihin. Sama homma, aina oikein, vuosikertaa myöten.
Jatkettiin likööreihin, kirkkaisiin viinoihin, viskeihin... ja aina vain tieto juomasta tuli kuin apteekin hyllyltä.
Baarimikkoa vitutti ankarasti.
Sitten hänellä välähti. Han käveli keittiöön, jossa oli 38-vuotias ihan mukavasti säilynyt naispuolinen tarjoilija. Baarimikkonosti hieman naisen hametta, käytti sormiansa naisen
jalkovälissä ja palasi voitonriemuisena baaritiskille asiakkaansa luo:
- Mitähän tämä sitten mahtaa olla?
Mies nuuhkaisi baarimikon sormia kerran ja varmuuden vuoksi vielä uudestaan ja ihmetteli isoon ääneen:
- Ei helevetti, onko se Rantasen Tarja Sotkamosta nykyään Helsingissä töissä.