Pala sieluu, mä katson silmiis sinisiin,
Tuntuu vaan et rakastun sinuun niin.
Etten osaa irrottaa sinust enää,
Jälleen elämä ilman ilman ketään.
Onks sust ikinä tuntunu et asiat menee just päin persettä,
eikä mikään tuu onnistumaan.
Must tuntuu nykyään siltä,
must tuntuu et mä en osaa ku pilata ihmisten elämän.
Monta virhettä matkallakin tullut vastaan,
Jokaista erhettä muistelen avul rakkauden jaksan.
Totuus sattuu, mutta kipu usein myös hakkaa,
Koitan olla reilu koitan auttaa jaksaa.
Sä lähdit pois, jätit vain muiston,
kaikesta kivasta mihin muka must on.
Kiva päästä hetkeksi, toisaalt ihana jäädä,
Ajatuksiin et musta välitettäisiin täällä.
Tunnetila nyt erilainen, niin niin hauras,
Tuntuu vaan et kaikki tapahtuu vasta haudas.
En tahtomat ikinä ketään satuta lainkaan,
Mut tulee taas tunne, mitä elämältä sainkaan?
Haluaisin kuulla mikä sul oikeesti merkitsee,
Kuka sen päättää kuka puolestas merkitsee.
Kyyneleet satuttaa ja tahtomattaan tappaa,
Virta on niin vuolas et tunne minkä tabun nappaat.
Pala sieluu, mä katson silmiis sinisiin,
Tuntuu vaan et rakastun sinuun niin.
Etten osaa irrottaa sinust enää,
Jälleen elämä ilman ilman ketään.
Pala sieluu, katson silmiis sinisiin,
Tuntuu vaan et rakastun sinuun niin.
Etten osaa irrottaa sinust enää,
Jälleen elämä ilman ilman ketään.
Valinnat on ratkasuita mä valitsen väärin,
Tilanteet on hetkii jotka surupaperiin käärin.
On ollu vaikeit hetkii en lähde kieltää,
Mut ilman totuutta ei enää missään mieltä.
Monesti mä mietin miks näin ain tapahtuu,
Luonne on niin kiero liian helpol rakastuu.
Päätä pahkaa miettimättä asioita aina loppuun saakka,
Satakakskyt lasissa sydän pysähtyy ja tottuu.
Seurauksiin joita en valmis olis ehkä kokee,
Kun vanhatkin arvet verillä uudet hetket jo koskee.
Syvälle sisimpää tunkien esiin pirunsarvet,
Läpi haavojen lopuks tuhoten mun omat haaveet.
Vaadit selitystä multa kysyt mun olotilaa,
En osaa siihen vastaa itken taaskin pitkin iltaa.
Pala sieluu haihtuu tulee monta kivee päälle,
Väistyn syrjään, tää mun päätös omalle elämälle.
Haluun hukkuu... Kohta tähänkin tottuu,
Haluun nukkuu... Ikuisuuteen alkaa sattuu.
Ketä jumala suosii kenet turvaan syliin huolii,
Surulla varustettu paholainen taas kerran kuorii.
Viiltää merkit mun omiin käsivarsiin,
Verel peittää hymyn murheilla sielun sisustankin.
Haluun palaa takas kun kaikki hetket johti nyt iloon,
Haluun vierel ihmisen jota rakastaa ei vie tuhoon.
Mut elämä on, ja elämä vie niinku sanotaan,
Toivon et mua ei vihata vaan joku jaksais rakastaa.
Mut näin se vaan on totuus sattuu rakkaus tappaa,
Sydän puutuu, hetki hetkellä itsemurhaan se haastaa.
Pari viiltoo vähän sivuun tuskan sisältä poistaa,
Jos ois vaa tilaisuus millä pahan olon karkoittaa.
Ystävä hyvä pyydän mua syliis sulkeen,
Ei must oo tähän yksin tänne maailmaan kulkee.
