Olin tänää psykologil juttelees, mun ongelmista. Mua alko jo siin odotushuonees vituttaa ku siel oli vaa jotain cosmopolitanii ja tämmösii paskoi lehtii. Ei ollu ees mitää demii ku mä tykkään yleensä lukee sitä ku siin on kaikkii ältsin hyvii juttui ja tietenki Ville Valo esiintyy joka lehes. On se vaan niin sexy. Antti Tuiskuki ois ihan okei, mut ei oo enää IN digata sitä ja mähän en haluu olla mikää massateini niiku kaikki muutki on. Mä oon sentää hevari, mul on jopa mustat hiukset ku äiti anto vihdoin ja viimein värjätä semmoset ja on mul sentää isovelin vanha Cradle of Filtin paita, en kyl oo ikinä kuullu sen musaa, mut jos on kuullu HIMII ni on kyl kuullu kaiken muunki. On se vaan niin sexy. Kaveritki on ihmetelly et miks mun eastpakin repus lukee isol tekstil Saatanan morsian ja kaikkee pentagrammei, sun muita töherryksii. On siel kyl kiljun teko-ohjeetki jos vaik joskus joudun autiolle saarelle. Ni onpa ainaki jotain juomista. Mut ku ei mun dorka kaverit tajuu, etten mä haluu olla mikää samanlainen pissis niiku ne on. Mä oon omistanu elämäni Saatanalle, enkä usko mihinkää Jumalaa. Varastin kerran kirkostaki virsikirjan ja revin sen ku oltii koulun kaa kirkos, mut en suostunu laulamaa siel, ku mähän en mitää Jumalaa ylistä ja kuka sitäpaitsi voi todistaa et semmoin on ees olemas. Saatanan nyt pystyy todistaa et se on olemas ku kerran itekki näin sen telkkarissa. Se vaa käyttää salanimee ja kutsuu itseään Marilyn Mansoniksi.
Jooh, mut menin juttelemee sinne psykologille, mun ongelista tai eihän mul mitää ongelmii oo mut mun mutsi niin mukamas väittää, ku oon alkanu pistää vastaa sille vaik se ei tajuu et tää on mun elämä ja teen sille mitä haluun. Enkä mä nää ongelmana sitä jos mä viiltelen välil itteeni jollain DEMI-lehden jäsenkortilla ja samal kuuntelen Apulannan liikaa-biisiä. Kerran ku yhen kaiffarin broidi haki meille kimpassa pari sidukkaa ja tietty meijän piti maksaa sille vähän provikkaa ku oli se mun mielest niin saatanan söpö. Sit soittelin sille hirvees kännis, ku sain sen kännynumban jostaa pöllittyy, mut sit se alko nauraa mulle, eikä uskonu et mä rakastana sitä. Itkin ja uhkasin laittaa muovipussin päähän ja tappaa itteni, mut se nauro vaa lisää ja lopetti puhelun. Siin vaihees näin manalan portit mun silmis ja halusin mun herrani luokse, palvelemaa sitä, mut sit vittu mul oli Demi-kortti unohtunu himaa. Sit jouduin tyytymää puhelimen sim-korttiin, mut se ei vaa oikein pysyny mun kädes ku olin aika humalas, eikä siitä viiltelystä tullu sil kertaa mitään ku en päässy mihkää kuuntelemaan Apulantaa. Vaikka yhet amikset ajoki siitä mun ohi ni ne ei huolinu mua kyytii, tosin ei niil varmaa ois ees Apulantaa ollukkaa mukana ku ei ne tajuu hyvän päälle mitää.
En kyl kestäny sitä huora psykologia kauaa ja haistatin paskat sille ja lähin läheisee kirjastoo Demittää ja haukkumaa kaikkii trollei et lähtee vittuu täält demittämästä, ku tää on vaa aitojen demittäjien paikka. Onneks meil on viikon pääst Demi-miitti keskustas, sinne on tulos yks sika söpö hoppari poika. Voisin näyttää sille mun ranteit jos se tajuis kuinka paljon oon kärsiny elämäni aikana ja sit saisin säälii silt ja se vois alkaa tykkää mustaki.