tää on kulissia vain,
ympärillä ihmisiä,
joita kavereiksi nimitetään,
silti yksin vaellan tätä omaa polkuani,
ei ole kukaa kattomassa perään,
voin mennä vaikka maailmaan ääriin,
eikä kukaan huomaa että olen lähtenyt.
välissä joku minut sillan kaiteelta alas tiputtaa,
mutta en välitä,
mulla on kova ulkokuori,
ette te voi minua satuttaa,
mutta välissä kuoreni halkeilee jostain reunasta,
ja tuo tunteeni esiin,
silloin pelkään.
ei kukaan saa mun sisälleni nähdä,
ei vielä ainakaan.