IRC-Galleria

Mä oon keksiny nää runot joskus vuonna nakki ja muusi. Nää on sit moderneja runoja joten kaikki ei välttämättä ymmärrä näit,mut ei se mtn, ei tarvikkaan :D

TUNTEMATON:
Sinä, ilmestyit kuin tyhjästä.
Katsoit,
vertailit,
ja hymyilit.
Ihastuin sinuun heti.
Veit minut rantaan ja suutelit.
En edes tuntenut sinua.
Tiesin vain nimesi,
en muuta.
Mutta en minä muuta tarvinutkaan,
vain sinut, ja läheisyytesi.
Sitten yhtäkkiä lähdit ja katosit elämästäni.
En löytänyt sinua enää,
etsin,
ikävöin,
ja ajattelin sinua usein.
En oikein tiennyt mistä oisin etsinyt sinua,
enhän tiennyt sinusta mitään.
Mutta,
vielä joskus palaan sille rannalle,
sille samalle rannalle,missä huulemme kohtasivat.
Odotan sinua siellä.
Lupaatko,
että palaat sinne vielä,
edes joskus?<3


MIKSI JUON:
Miksikö juon.
Ehkä siksi että haluan karata todellisuutta.
Omaa itseäni,
muuta maailmaa,
kaikkea.
Otan kulauksen lasista,
Kurkkuani,
silmiäni,
ja koko kehoani kirvelee.
On kylmä,
ei ole kukaan lämmittämässä,
Saatan istua uuden jätkän vieressä,
ehkä vaihdan pari pusuakin jätkän kanssa,
mutta silti,
olen yksin.
Se ei ole todellista.
Elämä alkaa pikku hiljaa muuttua sekavaksi.
ihmiset,
autot,
valot vilisevät ohitseni.
Avaan uuden pullon,
tunto katoaa kehostani,
puhe muuttuu sammaltavaksi,
jalat katoavat alta.
Yhtäkkiä muistan kaiken,
muistan kuinka katsoit minua,
kosketit,
ja suutelit.
Olen kuin unessa,
tunnen vain sinun kosketuksen ihollani,
koskettelet hiuksiani,
tuntuu,että kaikki on hyvin.
Olen onnelinen.
Yhtäkkiä,
herään,
olen sairaalassa.
päätäni särkee.
Lääkärit puhuvat jotain liiallisesta alkoholin käytöstä,
ja sen seurauksista.
Mutta en minä välitä,
kunhan vain sain olla taas hetken onnelinen,
ja sinun luonasi.
Vain yhden pienen hetken,
se riittää.
Tajuatkko jo,
juon jotta pystyn ajattelemaan sinua,
ilman vihaa,
ilman katumusta.
Pääsen kotiin,
otan kaapista uuden pullon,
ja juon.


UNISSANI:

Norkoilin taas samoilla kulmilla,
missä tiedän sinun liikkuvan.
Kuljin halki polun,
missä viimeksi luultavasti kuljit.
Pysähdyn tutun kioskin kohdalle,
missä tapasin sinut ensimmäisen kerran.
Kävin polttamassa tupakin,
samassa paikassa missä puhuit minulle ensimmäisen kerran.
Kävelin puistoon,jossa istuimme.
Turhaan,
enhän minä sinua kuitenkaa löytänyt.
Lopulta päädyin rantaan,
missä suutelimme.
Kyynel vierähti silmääni.
Katsoin haikeana paikkaa missä veneesi oli ollut.
Kai minun pitäisi jo tajuta,
ettet sinä enää palaa.
Miksi kuitenkin sanoit lähtiessäsi "nähdään",
jos et edes jättäny mitään merkkiä,
mistä löytäisin sinut.
Ehkä tarkoitit lähtiessäsi unia,
kauniita,
suloisia unia.
Vain me kaksi.
Suljen silmäni,
ja löydän sinut taas. <3