IRC-Galleria

Tyttö seisoo jättimäisen vuoren juurella,
ihmettelee miten kaikki näyttää niin ihmeen isolta.
Miettii mielessäin millaiset olisivat näkymät sen päältä.
Näyttäisivätköhän ongelmat vuoren huipulla pieniltä?

Tyttö muistaa kuinka monta kertaa on tullu petetyksi,
päivästä toiseen, tytön mielitilat siirtyny laidasta laitaan,
välissä iloinen ja avoin,
välillä taas ajautunut tahtomattaan pimeälle puolelle,
silloin kaikki kaatunut ympäriltä,
yksin pimeässä tyttö on istunut,
ja katsonut lasittunein silmin taivaalle,
toivoen olevansa osa tätä.

Tyttö vankina tässä julmassa maailmassa.
Sydän ammottaa tyhjyyttään,
odottaen joka hetki, että joku tulisi
ja paikkasin sydämen verestävät haavat.
Tyttö tietää ettei hän voi ongelmiaan paeta maailman ääriin,
ottaa siis urhesti vastaan kaikki mikä niskaa kaadetaan.
Tyttö tietää miten helposti siivet unelmilta katkeaa.
Tyttö löytää itsensä taas kerran ojan pohjalta,
johon tuska on hänet tiputtanut.

'Olenko tarpeeksi hyvä? Kelpaanko maailmalle',
näitä asioita tyttö miettii usein,
saamatta kuitenkaa vastauksia.
Niin monta asiaa tyttö olisi voinut jättää tekemättä,
mutta kuitenkin yhtä monta asiaa olisi pitänyt tehdä.
Monia sanoja on vielä sanomatta,
monia ihmisiä vielä tuntematta.
Tytöstä tuntuu että elämä kulkee hänen silmien ohitseen,
pettymyksiä,¨
katumuksia,
ja kyyneleitä, niitä hän ei voi välttää.
Tyttö yrittää elää elämäänsä katumatta mitään,
mut miksi silti kaikki sataa räntäsateena niskaan,
kun kaikkensa yrittää?

Tytöllä vielä niin paljon asioita tekemättä,
juttuja kokematta,
elämää elämättä.
Tyttö miettii vielä kerran pystyykö olemaan sitkeä,
kenties huomenna tyttö oppisi rakastamaan,
kenties huomenna joku tulisi ja nostaisi tytön maasta.
Tyttö tuntee kuinka hänen kehonsa on täynnä vihaa,
vihaa jotakin kohtaan mitä hän ei tiedä.
Tyttö tietää että elämästään vielä jotain puuttuu,
hän toivoisi vain että jokin asia vielä muuttuisi.

Tyttö tuntee katumusta,
miettii tunteeko koskaa enään iloa,
tytölle tutuksi ovat käyneet surun eri puolet,
mutta ilosta tutuksi on tullut vain harva.
Tyttö etsii muutosta,
joka hänen elämänsä saisi raiteilleen.


Kaikkein eniten tyttöä kuitenkin pelottaa myöntää itselleen,
että loppujen lopuksi
tyttö on itse itsensä pahin vihollinen.